Illan suussa alkaa haukotuttaa. Mietin, pitäisikö vielä yöpyä matkalla. Toisaalta tekisi kyllä mieli ehtiä perille ja nukkua siellä. Ohitan juuri kaupunkia, jossa on kiva sisävesisatama. Päätän jaloitella siinä sataman seudulla hetken, haukata raitista ilmaa.

Paikkakunnalla tuntuu olevan joku tapahtuma, kun porukkaa on liikkeellä suurin määrin. En suuremmin pidä väentungoksesta, mutta löydän parkkipaikan satama-alueen laitamilta, ja jalkaudun. Muutaman sadan metrin päässä on esiintymislava, josta tänne näkyy valojen värjäämä savu ja kuuluu vastenmielinen, rähisevä musiikki. Volyymi on niin hirvittävä, että ääni on tässä satojen metrien päässäkin epämiellyttävän kova.

Meneillään on joku kesätapahtuma, joka houkuttelee kammanmyyjät ja makkaranpaistajat ja muut pikaruokakojujen pitäjät ansaitsemaan elantoaan. Tällainen tapahtuma pitää ilmeisesti olla jokaisella paikkakunnalla. Tässä sisämaan kaupungissa se on näköjään ”Alakaupungin  yö”, jossain muualla jonkin muun niminen. Olen nähnyt niitä tarpeeksi, eivätkä ne minua kiinnosta – vellova känninen väkijoukko on minulle kauhistus.

Kävelen kuitenkin lavaa kohti, ja pian löydän alueen reunamilta kojun, jossa myydään paistettuja muikkuja.Saan annokseni, ja lähden käppäilemään autolle päin. Pari mustiin pukeutunutta kaveria näkyy hakkaavan ja potkivan toisiaan, onneksi järjestysmiehet ovat menossa väliin.  Syön muikut, jotka maistuvat hyviltä, pyyhin rasvan käsistäni paperitolloon, ja saatuani jätökseni roskiin istun takaisin autoon, ja lähden liikkeelle.

Suunnistan kaupungista etelään, valtaväylä on vaihdettu jokunen vuosikymmen sitten järven itäpuolelta kulkevaksi. Muistan hyvin sen ajan, kun valtasuoni kulki länsipuolta, mitenkähän niille paikkakunnille on käynyt, tunnun miettivän.  Pysähdyn vielä yöhuoltamolla ostamaan juotavaa, ja tankkaan samalla auton. Jäljellä on vielä puolitoista tuntia öistä tietä.

Kun lopulta pääsen kääntymään seututielle, on aurinko pikku hiljaa nousemassa, ja se vilahtelee välillä taustapeilissä, kun ajelen mäkistä ja mutkaista tietä perille. Lopulta tulee mökkitien haara, ja ajelen kesäpaikkamme pihaan.

Nousen autosta, pistän salkkuni takapenkiltä tavaratilaan, olkoot siellä seuraavat viikot. Seuraavalle reissulle lähtisin vasta elokuun alkupuolella. Tavaratilasta otan kylmälaukun, irrotan sen virtajohdostaan ja kannan sisälle. Järveltä kuuluu lokkien huutoa, metsästä taas mustarastaiden ja kerttusten senpäiväinen konsertti, jota kuuntelen mielelläni hetken ennen kuin avaan  mökin oven, laitan kylmälaukusta ruuat ja oluet jääkaappiin  ja menen nukkumaan.

 

10 kommenttia artikkeliin ”Matkalla I

    1. Tämäkin juttu on tosin ”lämmitetty”, ehkä kolmas versio. Edelliset eivät ole tallessa.
      Saas nähdä milloin saan uuden jutun päästä kiinni.

      Liked by 1 henkilö

      1. äej

        kunnon kirjasta oottii vastauksen ottanu.
        Ja jos Päätalon lukeminen ottaa voimille niin voit saaha helepotusta Kirjavinkeistä, luen parhaillaan toista kierrosta Iijokea: http://www.kirjavinkit.fi/sarjat/iijoki-sarja/
        Sieltä vaan napsit lyhennelminä joka osan.
        Ja jokaista osaahan ei muutenkaan tarvitse lukea, Kalle nimittäin kertaa tapahtumia aika tavalla. Alottaa voi periaatteessa osasta kuin osasta ja lukea sikinsokin; Juicehan luki toisen kerran viimeisestä osasta ensimmäiseen.

        *****
        Itekkii pohin tuota joukkohysteriaa EJ:n Bittiparatiisia vasten, kaivelehan.

        Tykkää

  1. Minäpä olen tuon sarjan kokonaan lukenut monia kertoja. Erityisesti tykkään Päätalon tyylistä tuoda oman kotiseutunsa kuin myös Tampereen seudun noiden aikojen kieli elävästi kirjojensa dialogeihin.
    Minä, iso miehenröpi, olen persettäni reppiin nauranu monellekkin tappaokselle niissä lorunovellissa.
    Kun ensimmäistä kertaa luvin Loimujen Ajasta viinakauppareissun, näin sieluni silimin Kassun seisovan viinapuojin tiskillä ja sanovan ”Koko lasti halavimpia viinoja”, niin siinä nyssytauti lähti kyllä hiikkariin.

    Tykkää

    1. äej

      sieluun sattuu jos kieleenkin Kallen kelekassa tuontuosta.

      Arvelin huitasemalla lukea parissa kuukauvessa uusintakierroksen, vaan ei siitä mitään tullu: melekein jokainen sana on luettava ja paikalleen juututtava sottailemaan asioita – Kallen ja omia.

      Tykkää

  2. Niin, Kallen matkakertomuksista tulee mieleen kohtaus ”Nuorikkoa näyttämässä” kun onnikalla ja jalkapelillä Lainan kanssa Kallen kotiselkosiin ensimmäisen kerran taivalsivat. Vaarinkaljapullo mukana ja pitkän matkan takia Laina pahalla päällä.

    Perillä vielä Laina suututti Riitun kun töpehti lakkahillon siemeniä takaisin korvikelautaselle.

    Sen olen itse huomannut että jos on takavuosina kirjoittanut jonkun nuoruussattumuksen ja myöhemmin kirjoittaa jotain uutta samaan aiheeseen liittyen, humeeti tuo väkisin tuon vanhan tarinan esille ja liki kynän kärkeen, vaikka jo koettaisi jo ihan jotain muuta ylöspanna.

    Kaipa se ensimmäiseksi muisteltu juttu on ikäänkuin vahvemmin aivoihin kirjoitettu ja virkistetty, vaikka pakkohan siellä joitain muitakin samanmoisia ainakin alunperin on ollut.

    Tykkää

  3. Näkkyyhän se Äejäe vielä huokuvan, no mikä ettei!

    Kallesta en nyt kommentoe, jätän sen hommakan uperammille pesialistilöelle. Äskön luvin kaekki Kallen rommaanit, kolomekymmentä yheksän niitä ol.

    Järven länspuolta on tullu reissattua, ja ihan hyvin niillä männöö, jos sitä eppäelet. Kuhmonen kuhtuu ja pittää vilimijuhlijaan ja Padasjoella juoksoovat nakuna kilipoo. Mittee sitä immeinen muuta sen kummempoo on vaella valamiissa mualimassa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s