Edellisen kerran mies on ollut täällä parisenkymmentä vuotta sitten. Mahtoiko paikka olla edes ennallaan – kaikki uutiset ovat tässä pimeinä välivuosina olleet sellaisia, että korvat ovat ne saattaneet kuulla, silmät nähdä, mutta mihinkään mielen osioon ne eivät ole sillä tavalla piirtyneet.

Kun ihmiselle tulee suuri henkilökohtainen murhe tai huoli, ympäröivä maailma menettää jollain tavalla merkityksensä, ja ihminen käpertyy itsensä ympärille. Sanovat viisaat, että masentunut ihminen käpertyy itseensä, liekö tuo totta vai ei, miettii mies katsellessaan suurista ikkunoista kiitotielle päin.

Mutta nyt eletään helmikuun loppua, ja elämä on hymyillyt lopultakin. On uusi elämä, uusi naisystävä on tuonut elämään iloa ja jotain muuta kuin itseen käpertymistä jonkin aikaa. Nyt se on touhunnut, että lähdetään ulkomaille. Niinpä on tullut käytyä hankkimassa kauan sitten vanhenneen tilalle uusi passi, ja tässä sitä seistään odottelemassa lentokoneeseen pääsyä.

Ja tuleehan sieltä sellainen kuulutus, että lähdetään kohti porttia, ja näyttäessään passiaan ja lentolippuaan mies ihmettelee, että olenko se todellakin minä, joka tässä lentolippuaan ja passiaan siniseen jakkupukuun pukeutuneelle naiselle esittelee.

Lentämistä mies ei ole koskaan pelännyt. Se tuntuu kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen hyvinkin mielenkiintoiselta. Silloin ennen hän oli nuori ja kokematon, eikä näitä lentoja tainnut kertyä kuin yksi kotimaan ja yksi vähän pitempi.  Nyt on luvassa hieman pitempi piustale ilmojen teitä.

Mies seuraa tarkkaan valmisteluja. Koneen siipiin ruiskutetaan jotain ainetta, olisiko jäätymisen estoon? Kone rullaa kiitotien päähän, lentäjä tuntuu tärivän suuntaa kohdalleen, ja sitten moottorit alkavat ulvoa, selkä painuu nojaan tiiviimmin, ja kiitotien päässä on kuin onkin taivaassa reikä. Näin on matka alkanut.

Lennetään yli Euroopan, ainakin Baltian maat, ehkä Saksakin ja varmaan Benelux-maatkin jäävät siihen alle. Meren päällä mies katselee sitä loputonta sinisyyttä, on erottavinaan laivojakin, joskin pian tajuaa, että kuinkapa niitä lähes kymmenen kilometrin korkeudesta voisi erottaa.

Määränpää on saari keskellä valtamerta. Lentokone tekee jännittävän tuntuisia kaarteluja kohteen yläpuolella, ja läheisessä penkissä istuva nuori tyttö nyyhkyttää pelokkaana, sillä hän ilmeisesti pelkää joutuvansa lento-onnettomuuteen. Tytön ystävä tai ehkä sisar tätä tuntuu rauhoittelevan. Kone tömähtää saaren kamaraan suunnitellusti, ja mies sekä seuranaan oleva naisystävä perheineen konkovat ylös.

Ihana lauhkean vyöhykkeen ilma lyö vastaan. Täällä on kesä! Mies kaivaa puhelimen, käynnistää, ja soittaa työtoverilleen. Ei siksi, että tämä olisi erityisen läheinen, mutta että hän vain haluaa todistaa itselleenkin, että täällä ollaan. Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen löydetään matkanjärjestäjän edustaja, joka ohjaa bussille. Sinne noustaan, ja saavutaan kaupunkiin, jossa on hotelli.

Hotellissa on suuri puutarha, ja majoittumisen jälkeen suunnataan ihmettelemään tätä kaikkea. Mies ihmettelee lauhkean vyöhykkeen puutarhan makeita tuoksuja, monenlaisia suuria ja värikkäitä kukkia, joita puut ja pensaat kasvavat. Katujen varsilla on kasvanut valtavan suuria joulutähtiä.

Käydään paikallisessa ruokakaupassa, josta ostetaan juureksia, leipää, leikkeleitä ja juustoa sekä tietysti saaren nimen nimistä viiniä. Jossain päin maailmaa ihmiset eivät juo itseään hengiltä, vaikka mitä tahansa alkoholia saa ostaa päivittäistavarakaupasta. Mahtavatko ihmiset olla kotona pohjolassa sellaisia, että joisivat?

Näin alkaa aika vieraassa maassa ja kaupungissa kulua. Tätä kestää viikon, ja hotelli osoittautuu mainioksi. Huone pidetään siistinä, ja vuoteet ovat hyvät. Mies oppii tervehtimään ja kiittämään uudella kielellä.

Yhtenä päivänä vaelletaan pitkä vuoristovaellus. Polku on välillä suorastaan häijyn jyrkkä, ja hiki virtaa valtoimenaan, jalat kipeytyvät. Mutta ne näkymät, ne näkymät!

Jymäytetyksikin tulee. Vuosia jälkeenpäin mies naureskelee, kun tuli maksaneeksi kolmesta passionhedelmästä toistakymmentä euroa.

Mutta tämä matka oli miehellä ensimmäinen sitten vaikeuksien alkamisen, kun hän pääsi toiseen kulttuuriin, eri ilmastovyöhykkeelle. Kotiin palaillaan aikoinaan, monia kokemuksia rikkaampana, ja maailmaa näkeneempänä.

Maailma alkoi miehelle tuolloin avartua, edes ihan turistimitassa, ja edes vähän.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s