Informaatiota, informaatiota, sanoi jokin tv-mainos joko 1960- tai 1970- luvulla. Minkähän takia tiedotuksesta pitää käyttää sanaa informaatio ja tiedotusvälineistä sanaa media? Onko se hienompaa? Tai kansainvälisempää?

Mutta tietoa kyllä tulvii. Sitä on monen tasoista: on uutisia ihan siitä syystä, että halutaan ihmisten tietävän jotakin. Urheilusta ja viihteestä tai vaikka ihan siitä jalosta taiteestakin uutisoidaan, ja siinäkin on kaikkea vänkää ilmiötä, joka on syytä tiedostaa.

Sitten on tällaista mielipideväritteistä tietoa, jolla halutaan ohjata mielipiteitä. Kyllä. Halutaan ohjata mielipiteitä. Puhellaan, kuinka Berlusconi Italiassa voitti vaalit, koska hänellä oli suosituimmat televisiokanavat hallussaan. Ja Vld. Pyhä pärjää tuolla päin, mistä aurinko nousee siksi, että hän pitelee tiedotuksen lankoja käsissään.

Ding ding ding!
Tuo muuten pitää paikkansa.
Oletko muuten huomannut, että meitäkin ohjaillaan, tai ainakin yritetään? On ohjailtu kauan. Ja puhutaanhan neljännestä vallan mahdista.

Oletko muuten miettinyt, miksi joka puolella maailmaa julkaistaan vaalien alla mielipidemittauksia? Mikä on niiden tarkoitus?

Aivan.

Nykyään muuten tilanne on eri kuin kymmeniä vuosia sitten. Koteihin tuli tuolloin puolueiden äänenkannattajalehtiä käsittääkseni enemmän kuin nykyään. Vilkaisepa vaikka tätä luetteloa, niin huomaat, kuinka marginaalissa varsinaiset puoluelehdet ovat.

Nykyään mellastavat enimmäkseen Sanoma Oy:n ja Alma Median omistamat lehdet ja tiedotus ja tietysti Yleisradio. Niillähän ei tietenkään ole mitään kytköksiä mihinkään… Mutta kyllä niissä vaan aika paljon on sellaista ohjailevaa informaatiota.

No jos ne eivät ole poliittisten puolueiden kannattajia, niin mitä ne kannattavat? Tavallista ihmistäkö?
Vai olisiko omistajansa äänitorvi? Mikä se mahtaisi olla Sanoma Oy:n tai Alma Median asia, etu, hyöty? Entä valtionrahoitteinen YLE? Kuka hyötyy? Kansalaisetko? Vai olisiko jokin instanssi, jonka eteen se voisi tehdä hyvää työtä, kuten nuo markkinavetoisetkin?

Tämä sekava pohdinta vain nousee omasta informaatioähkystä.
Vaikka siitä, että jos vaikka autolla liikkuessa radio on auki, ja sieltä tulee uutiset, niin ne samat uutiset tulevat koko päivän, ja vielä illalla televisiostakin.

Mistä se kertoo?

Ainakin minulle siitä, että kun joku kerran jonkun uutisjutun tekee, niin sopiihan se toiseen, kolmanteen ja n:nteenkin kertaan esittää suurelle yleisölle. Se on kustannustehokasta. Yhden ainoan ihmisen tai ehkä tiimin työn tulos saadaan jakoon monen monta kertaa.  Ja sitten siitä, että tuo yksi ainoa näkökulma tulee sinä päivänä toistetuksi monen monta kertaa. Ja että vanha totuus on se, että usko tulee kuulemisesta…

Ja niinpä ainakin minun mielessäni tämä kotoinen tiedotus ei ihan hirveästi eroa Vld. Pyhän tai muinoin Silvion  tai vaikkapa tämän Pohjois-Korean mainion Kimin käytännössä johtamasta tiedotuksesta, joista uutisointi on ollut ymmärtääkseni osoittelevaa ja hehettelevää. Ei meillä ole yhtään sen riippumattomampaa tiedotusta. Päätoimittajat kuuntelevat koreasti esimiestensä ääntä.

Ei sillä, että asian täytyisi toisin olla. Kyllä mielipiteitä saa olla ja niitä sopii esittää. Se vain on totinen tosi, ettei meille Ylestä, Sanomasta tai Almasta tuleva tiedotus ole ohjailutahdosta vapaata. Onko se monipuolisempaa, on toinen juttu. Ehkä meillä pääsee esiin useammanlaista totuutta. Ja ehkä useampi saa niitä kannanottoja omaan korvasyyhyynsä…

Tämmöisiä mietiskelen tänä aamuna, podettuani tiedotusähkyä jo pitkään.

6 kommenttia artikkeliin ”Uutisähky, uutisten lukutaito ja uutiskriittisyys

  1. Samaa ähkyä täällä. Etenkin facebookissa ahdistaa. Ihmisistä on tullut lähes kritiikittömiä linkkien jakajia, sisällön jakajia.
    Itse yritän edelleen pysyä vaan sisällöntuottajana.

    Tykkää

  2. Sama juttu. Silloin tällöin on tullut jaettua jokin uutinen, mutta enimmäkseen pyrin ajattelemaan itsenäisesti.
    Aika monen lehti- tai televisiouutisen perään sopisi sic!

    Tykkää

  3. Joskus kun sitä joutuu lähtemään pitkälle matkalle auton rattiin vaikka ennen ylösnousua, niin ehtii aika monta kertaa samat uutiset kuunnella. Uutinenhan se on vain eka kerralla, myöhempien pitäisi olla nimeltään vanhasia – no, aamuvirkkuudestahan se itekullain on kiinni, kuunteleeko uutista vai vanhasta.

    Liked by 1 henkilö

    1. Ja kaikista hulluinta on se, että jos tulee illaksi kotiin, niin eikös sitä vaan iltauutiset tule katsottua…
      Paitsi minun. Elän ihan hyvin ilman niitä.

      Tykkää

  4. Osmo Apunen teki ennen lähtöään Aamulehdestä tutkimuksen toimittajiensa aatteellisista kannoista. Paljastui, että suuri enemmistö heistä edusti sellaista kolmen perusvärin yhdistelmää jossa on yksi perusväreistä ja kahden muun yhdistelmä. Enkä tarkoita nyt yhdistelmää sininen + oranssi, taikka keltainen + violetti.

    Liked by 1 henkilö

    1. Tuolloin Aamulehti taisi olla reilusti väriä tunnustava.
      Eikös se nykyään ole Alma Median lehtiä? Keskusjohtoisesti toimitettu, vähän niinkuin sen maan, josta päin aurinko nousee, entisen hallinnon malliin?
      Minusta lehdet oli ennen mukavampia. Niissä oli omat toimitukset, omat toimittajat. Ulkomaanuutiset tietty ostivat, nykyään ostavat suuren osan kotimaistakin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s