Tänäinen pohdintani nousee siitä keskustelusta, jota aika ajoin käydään. Että onko se valtio se äiti, jonka pitää hyysätä niitäkin, jotka ovat itse vaivansa aiheuttaneet.

Tarkoitan näitä: liikalihavuus, alkoholin suurkulutus tai alkoholismi, kakkostyypin diabetes, uniapnea, sydänvaivat, verenpaine,, tuki-ja liikuntaelinsairaudet, ja niin edelleen.

Niitä on, siitä ei pääse mihinkään. Kuitenkin jo minun ikäpolveni, noin 55- vuotiaat, on saanut jo koulussa valistusta ja ohjeistusta. 1970- luvulla syötettiin vitamiinipillereitä, opetettiin että lihavat eivät menesty elämän kilpajuoksussa yhtä pitkälle kuin laihat, demonisoitiin alkoholi. Ja me olimme reippaita! Ei ollut yhtään väliä, mitä ruokaa oli, kun kaikki energia kului lasten puuhastelussa, jota riitti, riitti ja taaskin riitti!

Valtiovalta on tuota alussa mainitsemaani teesiä alkanut toteuttaakin. Kakkostyypin diabeteksen lääkkeitä ei enää korvata. Tunnen henkilön, joka kävi viime viikolla hakemassa mainittuun vaivaansa lääkkeet. Kertoi vähemmän ilahtuneena, että viime syksyn satsi maksoi 4,75 euroa, nyt sama satsi vajaat 80 euroa! No, hän on töissä ja voi nipistää sen jostakin, mutta entä työtön, eläkeläinen, pakkoyrittäjä tai vaikeuksissa oleva pikkuyrittäjä?

Populistisesti voisi tietenkin sanoa, että kun on kerran rahaa kaljaan ja makkaraan, niin pitää olla lääkkeisiinkin. Kuitenkaan tuo tokaisu ei päde kuin osaan vaikeuksiin joutuneista. Ja tokaisijana on tavallisesti parempiosainen, jolla on ollut hyvät oltavat, on kouluttautunut, työllistynyt, saanut pitää työmaansa, hoitanut asiansa aina jämptisti. Silloin on vaikea asettua sellaisen housuihin, jolla fasiliteetit eivät ole yhtä hyvät. Toivottavasti sellainen saa elää hallitusti elämänsä loppuun saakka ja kuolla rakkaidensa ympäröimänä iäkkäänä ja elämästä kyllänsä saaneena.

Minä olen nykyään ns. hyväosainen. Olen töissä, en ole rikas, mutta tulen melko lailla toimeen. Raha riittää välttämättömyyteen, ja pieneen ylellisyyteenkin silloin tällöin. Terveydenhuollossa valitsen ilman muuta julkisen, koska maksan palkastani ikäni vuoksi korotettua sairausvakuutusmaksua.

Mutta ärsyynnyn suunnattomasti siitä keskustelusta, kun joku parempiosainen ihmettelee, miksi köyhät eivät hoida itseään vaan hukkaavat elämänsä keskikaljaan.

Ärsyyntymiseni perustuu omaan kokemukseen. Olen elänyt sellaisen vaiheen, jossa näköala oli sen verran kuin kumaraan painuneena eteensä näki. Minua on nöyryytetty sosiaalitoimistossa niin, etten sinne toivottavasti ikinä joudu enää menemään, en ole niitä keskusteluja unohtanut, vaikka tapahtumista on yli neljännesvuosisata. Onnistuin sieltä sisulla ja parilla onnenkantamoisella nousemaan, mutta en pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä sen vuoksi.

Silloin, kun asiat eivät ole hyvin, ihmisen voimavarat menevät jokapäiväiseen selviämiseen, eivätkä sen pohtimiseen, onko tämä tai tuo terveellistä. Erityisesti minua inhottaa eräs entisistä pääministereistä, joka illisteli juuri näillä terveysasioilla ja linjasi, ettei itse aiheutettuja sairauksia pitäisi yhteisistä varoista hoitaa.

Silti hänen ajatuksensa on saanut sijaa! Jokunen vuosi sitten kuulin tapauksesta, kun ystäväni läheinen oli sairastunut vakavaan maksasairauteen. Sairaalassa oli sanottu, että tämä on tyypillinen alkoholisti, annetaan saattohoito. Miltähän mahtoi tuntua puolisosta, joka oli saattamassa? Onneksi suvussa oli terveydenhuoltoalan ammattilainen, joka riensi todistelemaan sairastuneen olevan kaikkea muuta kuin alkoholisti, ja saikin puhuttua tälle kunnollisen hoidon. Ja potilas tervehtyi, elää nykyäänkin ihan hyvää elämää. Lapset saivat pitää vanhempansa. Tässä kohtaa oli siis onnellinen loppu.

Minä jäin siinä mietteisiin. Onko siis niin, että tuon poliitikonnilkin ja kaltaistensa kyynisyys läpäisee koko yhteiskuntamme?  Tunkeutuuko kyynisyys jopa lääkärin etiikkaan?

Sitten haluaisin vielä sanoa jotain sinänsä erinomaisesta hoidosta, jonka sain viikko sitten omaan vaivaani. Julkisella puolella, tulkoon sanotuksi. Lääkärit ja hoitohenkilökunta toimivat kuin Chaplinin Nykyajassa, ratkaisut olivat nopeita, ja kaikki kirjattiin kännykkäsovellukseen tai kannettavalla tietokoneella johonkin tietokantaan. Kotiinlähtiessä sain nipun reseptejä, mutta eräs pikkuharmi jäi vaivaamaan. Soitin tänä aamuna sairaalaan, ja hoitaja kysyi, että onko minulla nyt se ja se lääke, kuukauden kuuri. Sanoin, ettei ole. Pyysin katsomaan, onko e-reseptiä tuosta lääkkeestä tehty. Oli jäänyt tekemättä.

Pyysin tekemään. En pysty olemaan vihainen, sillä olen huovismaisesti opetellut katselemaan tätä maailmanmenoa vähän laajemmasta näkökulmasta. Kun työtä tehdään sillä vauhdilla ja paineella, mitä sairaalassa ollessani näin, ei ole mikään ihme, jos lääkäri (eri henkilö kuin hoitaneet lääkärit) on lukenut ruudulta muistiinpanot, ja tehnyt reseptit sen mukaan. Siinä on sivulauseessa mainittu lääke jäänyt huomaamatta. Jos asia on niin, että on potilaan itsensä asia huolehtia tästäkin, niin on minusta hieman outoa kyllä.

Minä olen tehnyt johtopäätökseni. Se näkyy käyttäytymisessäni seuraavien eduskuntavaalien päivänä – se on jopa tällaiselle kansalaispassivistille tarpeen, pakko myöntää. Kokoomuksen ja keskustan on turha minua kosiskella.

6 kommenttia artikkeliin ””Itse aiheutetut elintasosairaudet”

  1. äej

    eli toistan (ja pyyhi tämä pois, jos edellinen tuli perille):

    Selekeetä tekstiä.
    Samalla todistaa myös Voksin olleen oikealla asialla ed. jutun kommenteissa.

    Tykkää

  2. Hyvä terveysvalistunut äijäväki

    Tuosta holhousyhteiskuntakriittisestä kirjoituksesta haluan poimia erikseen esiin sähköisen reseptin ongelmat.
    Sähköinen resepti tuli ainoaksi ja siten pakolliseksi lääkemääräysmuodoksi vuoden 2017 alusta. Paperisen ja /tai puhelinreseptin saa tehdä vain, jos on tietoyhteysvika tai sähköhäiriö. Apteekki sitten myöhemmin vian lauettua syöttää tiedot sähköreseptien reseptikeskukseen.

    Tätä kynänkieltoholhoamisen ääri-ilmiötä on varsinkin vanhempi lääkäripolvi kritisoinut.
    Käytännössähän on reseptinkirjoitusoikeus siis enää vain sellaisilla lääkäreillä, jotka työpäikallaan ovat työaikanaan tietojärjestelmien äärellä, ja työnkuvaan lisäksi kuuluu potilaitten hoito.
    Kun suljet oven työpäivän jälkeen, olet lomalla, raskaana, sairaana, tai sellaisessa virassa, jossa ei ole potilaskontakteja, tai mitä kamalinta, sinut on päästetty eläkkeelle; top tykkänään, reseptiä et kirjoita !

    Lääkärin laillistus on ikään kuin supistettu osa-aikaiseksi työpaikkasidonnaiseksi ilmiöksi !

    No kovan pulinan ja pulputuksen myötä Kela sitten kehitteli tuolle syrjäytyneelle turhakejoukolle Kelain-nimisen korvikelaitteen, jolla voi väsätä reseptejä, mutta vain lääkkeen kerrallaan. Ja sitten taas uusi kirjautuminen systeemiin.

    Jos vain muutaman reseptin kirjoitat, ei tarvitse maksaa kuin reseptimaksut ( siis lääkäri maksaa siitä, että saa kirjoittaa tarvitsevalle lääkemääräyksen ! ).
    Mutta jos vähän kuin työksesi käytät, on Kelain-maksu 120 euroa kuussa, siis 1440 euroa vuodessa. Ynnä ne reseptimaksut.

    Kyllä kuulakynä ja reseptilomake tulivat halvemmaksi !
    Mutta pitäähän IT-väenkin elää 😦

    Niitä tietojärjestelmähäiriöitä tuppaa olemaan kymmenittäin vuodessa. Kukaan ei niistä ennalta kerro tai varoita. Aikansa kun lääkäri tuskailee e-reseptisysteemin kanssa, niin lopulta on sitten uskottava, että paperinen on kirjoitettava.
    Mutta ilman tuskastumista ei sitä saa tehdä.
    Vuoden 2017 paperireseptilomakkeessa on sitten osattava rastittaa oikea syy sille, että ryhtyi paperihommiin !
    Se ei kelpaa, ettei ole sähköreseptilaitetta !
    Laitteet pitää olla, ja niitten pitää olla toimintakyvyttömät !

    Sähköisen reseptin myötä vakuutettiin hallintobyrokraattien taholta potilaitten käytössä olevien reseptien tulevan hyvään järjestykseen ja kontrolliin.
    Näin ei kuitenkaan ole. On olemassa rinnakkaisia reseptiluetteloita, yksi sähköreseptien reseptikeskuksessa, yksi Kanta-arkistossa, yksi terveysasemalla, yksi sairaalassa, ja yksi tai useampia listoja ehkä potilaalla itsellään.
    Sähköreseptillä lääkityksen lopettaminen on ongelmallista, samoin annosohjeiden muuttaminen. Eri tiedostoihin jää erilaisia ohjeita. Ja kun halvimman lääkkeen politiikka ajaa vaihtamaan lääkevalmisteen toiseen erinimiseen mutta samansisältöiseen, saattavat molemmat jäädä rinnakkain käyttöön.

    Paperireseptiaikana hoitava lääkäri yksinkertaisesti lopetti jonkin lääkkeen kirjaamalla asian sairaskertomukseen ja ottamalla vanhan reseptilomakkeen potilaalta pois, tai vaikka vetämällä kynällä ison rastin reseptin yli.

    Tärkeää olisikin potilaan aina pyytää hoitokäynnin lopuksi nyky-IT-aikana paperille tulostettu luettelo viimeisimmistä käytössä olevista lääkkeistä nimineen ja annosteluineen. Kotona voisi vielä verrata lääkepakkauksiin, pitääkö lista paikkaansa, onko jotakin liikaa, ja puuttuuko jotakin.
    Tämä paperi sitten aina mukaan lääkäriin.
    Ennenvanhaan vielä riitti, että piti voimassa olevat reseptit vaikka pienessä kirjekuoressa mukanaan lääkärissä käynnillä.

    Mutta etujakin e-reseptistä kuulemma on :
    On vaikeampi väärentää kuin paperinen. Taitava väärentäjä järjestääkin apteekkiin sähkökatkon ja menee itse printatun listan kanssa vakuuttamaan farmaseutin, jotta tämän se lääkäri antoi.
    Tumpelompi menee yöllä lasioven läpi apteekkiin ja poimii mukaansa tarvitsemansa tropit suoraan hyllystä.
    Apteekkimurrot ovatkin lisääntyneet e-reseptiaikana.

    Risikko aikoinaan vakuutti, että suurimpia etuja on, että sähköresepti kelpaa kaikissa apteekeissa.
    Tottahan Risikko puhui. Kelpaahan se.
    Mutta unohti mainita, että paperiresepti on iät ja ajat kelvannut kaikissa apteekeissa !

    Tykkää

  3. Arvoisa reseptikäytännön erikoisasiantuntija Vox,

    Norminpurkutalkoot ovat tosiaankin olleet mainittavat, oikeastaan kaikki sellaiset säädökset, jotka jotenkin ovat suojanneet yksittäistä henkilöä vahvempien mielivallalta, ovat olleet kovastikin tulilinjalla.

    Sen sijaan esimerkiksi tuo mainitsemasi reseptinkirjoitus, jossa joku on saanut kivan ja tuottoisan bisneksen, on nykymenon erityisessä suojeluksessa. Pitää maksaa, että saa. Ja sitten, ajattelepa kuomaseni, jos joku eläkeläislääkäri kirjoittaa ystävälleen hyvän hyvyyttään tulehduskipulääkereseptin, se merkitsee jonkinlaista ansionmenetystä yksityiselle lääkäribisnekselle.

    Niinhän se julkisellekin meno toisaalta, mutta siinä saattaa poskiontelot mätää täynnä saada tovin odottaa, ellei ole työterveyttä apuna…

    Noh, olen hieman kärjekäs, mutta pyydän ymmärrystä. Synnyin, kun Kekkonen oli ensimmäistä kauttaan presidenttinä, ihmettelin varhaisnuorena kotiin tullutta Sosiaaliopasta, olen nähnyt terveyskeskusten nousun ja taidanpa nähdä tuhonkin.

    Mutta siinä tk-systeemissä oli kyllä paljon hyvääkin. Ja sekin oli mukavaa, kun edesmennyt appeni kirjoitti minulle lääkkeen koniyskään. Soitti apteekkiin, ja kun sinne kerkesin, oli lääke valmiina.

    Tykkää

  4. Hyvä puhelinreseptejä muisteleva Äijä

    Kannattaa hyvät muistot säilöä syvimpiin aivosopukoihin !

    Nyt kun norminpurkua on oikeen urakalla rakennettu, on reseptin laatimisellekin kymmenin sivuin väsätty ohjetta ja kieltoa. Tarkat on systeemit, jotta mahdollisimman monimutkainen tietojärjestelmäpakko saataisiin iskettyä tyhmempäänkin lääkärin päähän.

    Jos oikein hyvä tuuri käy, voi puhelinreseptin vielä tässä nykydystopiassakin saada.
    Kriteerit ovat kyllä tiukat. Pitää siis olla IT-tietokatkos ja/tai sähkökatkos, mutta toki pitää puhelinyhteyksien vielä kuitenkin pelata.
    Ja tarkkaan on määritetty mitä lääkkeitä silloinkaan saa puhelimella määrätä.

    Meikä-Vox on onneksi eläkkeellä, eikä tarvitse saati voi edes vaimolle lääkettä enää tammikuun alun jälkeen määrätä, eikä liioin itselle saati lapsille ja lastenlapsille.
    Sillä Kelainta en hanki !
    Terveyskeskuksessa saapi suku ynnä meikäläinen toki tasa-arvoisen kohtelun, jos lääketarve iskee.
    Jos vain lasikopin kerberos päästää ensin sisään.

    Marski oli pressana kun synnyin !
    Ei ois CGEM arvannut, minkä riesan ryssältä pelastetun valtakunnan tulevat norminpurut vielä mahanpurujen ohella aiheuttavat !

    toivoo kaksi ja puoli kuukautta vailla reseptioikeutta epälääkärinä totutellut kynät nurkkaan heittänyt eläkevaari

    Tykkää

  5. Arvoisa eläköitynyt Vox,
    Rupesin tuossa miettimään, että minkähän takia tuollainen määräysrumba tietojärjestelmäpakosta on tehty?
    It-alan lobbaus? Ehkä.
    Ison Veljen halu valvoa, mitä lääkkeitä määrätään kullekin ja kuinka paljon? Jos vaikka yrittävät kitkeä jotakin huumenappeina käytettävien lääkkäiden kirjoittamista kevein perustein.
    Tehdään haku, josta selviää, että tohtori Heikäläinen on kirjoittanut tämän tästä potilaille sitä tai tätä päihteeksikin kelvollista lääkettä. He, kutsutaan kaveri komissionin syyniin ja kovistellaan, että jos et tätä lopeta, niin loppuu resettien kirjoitus?

    Että törmäämme samaan problematiikkaan kuin siinä syömis- ja juomishommelissa. Jos ihmiset vain ottaisivat järkikullan käsiinsä, niin ei tarvittaisi lapiokuormittain nappeja sairaille pitkin päivää.

    Jos ihmisillä ei olisi tarvetta päihdyttää itseään huumaavin lääkkein, ja kykyä saada joitakin lääkäreitä kirjoittamaan näitä epäilyttäviä reseptejä, ei tarvittaisi tällaista valvontaa.

    Mutta tuliko tästä apu lääkkeiden väärinkäyttöön?

    No, samanlainen apu kuin aikanaan kieltolaista juopotteluun. Eipä saanut viinaa laillisesti, mutta salakauppa ja rikollisuus kukoisti.

    Katala, katala on tämä maailmanmeno. Ei voi muuta sanoa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s