Minua ei ole suuremmin heilauttanut se, kuka tuli valituksi vennamolaisen kansanliikkeen puheenjohtajaksi. Eikä minua liikuta pätkääkään, mikä on hallituspohja niin kauan, kuin hallituksen edustajat eivät ajele öisin mustilla, tai muunkaan värisillä autoilla tai muilla kulkuneuvoilla hakemassa väärin ajattelevia ihmisiä kuulusteltaviksi ja hakattaviksi.

Minun ammatissani tilanteen pitäisi olla se, että kaikki muu paitsi harjoittelu on turhaa.

Istuin männäviikolla iltana muutamana Naantalin musiikkijuhlien konsertissa, nauttimassa suurenmoisesta säveltaiteesta. Radiostakin olen juhlia seurannut, enkä voi kyllin ylistää Olli Kortekankaan Via – teosta. Sitä en ollut livenä kuulemassa, mutta hienolta kuulosti radiostakin.

Siinä ihanien sävelten hyväillessä korviani, tuli mieleeni joitakin ajatuksiakin. Kun nämä taitonsa todelliseen huippuun kehittäneet musikantit loihtivat eloon Debussyn, Poulencin, Ravelin, Franckin ja Faurén aikoinaan paperille piirtämät muotit säveliksi, antaen nuottikirjoitukselle, viivastoille piirretyille pallukoille, muodon ja merkityksen, mietin kovasti sitä työmäärää, mikä tämän elämyksen eteen on tehty.

Sillä tosi muusikko ei huolehdi hallituksista, puheenjohtajista, Brexitistä tai Trumpista, niillä ei ole kovin suurta merkitystä. Joka mielii ihmisen sielua soitollaan tai laulullaan liikuttaa, voi tehdä ainoastaan seuraavia asioita:
1) Opiskella musiikkia pienestä pitäen, antaen turhanpäiväisten ja hyödyttömien urheiluharrastusten ym. rientojen olla omassa arvossaan.
2) Harjoitella
3) Harjoitella
4) Harjoitella
5) Opiskella lisää
6) Harjoitella

Tätä toistetaan niin kauan, kuin työtä tehdään. Tuntemani tasokas jousisoittaja tunnusti kerran, että hän on vuodessa kuusi viikkoa soittamatta. Mutta hyvissä ajoin ennen konserttikauden alkua on alettava harjoitella harjoittelemasta päästyä.  Ja hän on orkesterimuusikko.  Solisteilla tuskin on varaa olla kuutta viikkoa soittamatta, tai ei hyvä heilu!

Niin, ja sen harjoittelun lisäksi on oltava lahjakkuutta, sekä jonkinlaisia sosiaalisia kykyjä, jotta tulisi huomatuksi ja palkatuksi, arvioiduksi ja tunnetuksi.

No, kylälukkarilla se on ehkä kuutiojuuri tuosta, mutta asian tunnen kyllä.

Ja sen Naantalin kokemuksen perusteella sanon, että arvostan todella paljon niitä ihmisiä, jotka jalon säveltaiteen ottavat elämäntehtäväkseen, ja pystyvät esittämään vaativia ja hienoja teoksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s