Sairaala on pikkukaupungin lasareetiksi suuri. Hoitaja työntää kertojaa leikkaussalista kohti potilashuonetta, ja pian sinne saavutaankin. Kertoja soittaa puolisolleen ja ilmoittaa tavalla tai toisella muillekin läheisilleen ja ystävilleen, että toimenpide on ohi ja vointi siihen nähden ihan hyvä.

Kipulääkkeitä tuodaan, ja välillä olo on epätodellinen, leijuva. Monella suulla kehotetaan pyytämään aina lääkettä, kun vain sattuu, näin olisi parempi. Näin kertoja tekeekin.

Kertoja saa eteensä ruokaa, joka maistuukin, sillä toimenpiteen vuoksi on pitänyt olla edellisillasta syömättä. Pahoinvointia ei näy ei kuulu, toki jalassa polven yläpuolelta alapuolelle ulottuva haava jäytää mitä melkoisimmin.

Iltapäivällä saapuu hoitaja, joka tuo jonkin rollaattorin tapaisen kapistuksen, ja patistaa kertojan ylös. ja opastaa, kuinka kävellään. Kyynärpäiden varassa otetaankin askelia, ja matka johtaa niinkin erikoiseen paikkaan kuin vessaan. Sinnepä tehdään tarpeet, ja hoitaja auttaa takaisin huoneeseen. Ei huonosti, alle puoli kellonkiertoa siitä, kun on maannut kanttuvei leikkauspöydällä.

jatkuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s