Muovi on noin ihmiskunnan historiaa ajatellen uudehko keksintö. Sen suosio perustuu ilman muuta sen hyviin ominaisuuksiin: ilman ja veden pitävyyteen, sekä materiaalin kestävyyteen. Ajattelepa vaikka kaupan muovikassia. Jos tulet kotiin kaatosateessa, niin se kestää ja suojaakin, paperikassi, joka epäilemättä olisi ekologisempi, pehmenee kunnon sadekuurossa käyttökunnottomaksi. Tietysti kaikkein fiksuimmalla olisi kangaskasseja mukana kaupassa käydessään.

Puhumattakaan nyt kaikesta muusta: säkeistä, erilaisista hyötyesineistä ja liikennevälineistä. Muovia niissä on ja paljon.

No niin, onhan tämä vähän sellaista pata kattilaa soimaa- tyyppistä juttua. Matkustimme siis hiljattain saarelle, joka sijaitsee Euroopan kaakkoisen kolkan ja Libyan puolessa välissä, keskellä merta. Asiana oli lomailu. Kävi tätä pärettä pohtiessani mielessä, että eihän se lomalle lentäminenkään niin hirveän ekologista ole. Melkein sata tonnia painava rohjo singotaan suihkumoottoreilla ilmaan, paljonkohan siinä noin neljässä tunnissa, kun matkaa saarelle tehdään, palaakaan uusiutumatonta luonnonvaraa?

Mutta kun siellä on niin leppoisaa ja mukavaa. Ja vapaatakin on elämänmeno siellä, ei ole sääntöjä niin paljoa. Saatatpa nähdä koiran matkustavan avolavapakettiauton lavalla tai vaikka kurkkivan skootterin jalkatilasta isännän tai emännän kaasuttaessa sitä katkua. Ja helleenit ovat tunnetusti keittiössä sellaisia, että hyvää on ruoka ja terveellistä, lihavuusleikatun täytyy vain valita annoksensa oikein.  Monet makailevat auringossa, ja mikäpä siinä. Me olemme enemmän sellaisia kulkijaihmisiä, emme taitaisi päivää saada kulumaan aurinkotuolissa makaamalla. Varttitunti on jo hirveän kauan siinä hommassa.

Luontohan se sielläkin puoleensa vetää. Tai no, onhan ne alkuperäiset puulajit paljossa korvattu öljypuilla, ja niissä tarhoissa risteilee peninkulmatolkulla muoviputkea kastelun virkaa toimittamassa. Vaan nousepa ylemmäs, tai poikkea solaan, niin jo alkaa maisema muuttua!

Eihän tässä kaikessa tietenkään mitään järkeä ole. Mutta jos joku väittää, että ihminen on rationaalinen laji, niin rohkenen väittää vastaan kovasti. Kyllä se on enemmän tämä meidän laji tunneväkeä, järkeä tekemisissämme on sangen harvoin. Lajille välttämätöntä olisi kai lämpö ja ravinto, mutta Abraham Maslow (1908-80) ossaili, päätalolaista termiä käyttääkseni, että ihmisen tarpeet muuttuu sitä mukaa kummallisemmiksi, mitä paremmin sen asiat ovat. Ehkäpä tässäkin on järki, kukapa tietää.

Mutta kyllä niin on, että Välimeri täältä Euroopan puolelta katsottuna on aika hieno. Toiselta puolen katsottunahan se on hautausmaa, jonne kolonialismin jälkimaininkeina syntyneet levottomuudet Lähi-Idässä ja Afrikassa ajavat hätääntyneitä ihmisiä etsimään henkensä kaupalla turvaa Euroopan puolelta. Mutta siis meille pohjoisen asukkaille se on paratiisimainen turkoosinvärisine selkineen ja lahtineen.

Sinne kelpaa patikointipäivän päätteeksi pulahtaa, ihmetellä sen kirkasta vettä. Sattuipa helleenien mantereen ja Libyan puolessa välissä olevan saaren pohjois-koillisessa osassa olemaan ranta, jossa vesi oli aivan erityisen turkoosia, laineet löivät hienosti, ja paikalla oli yleinen uimaranta. Ei kun kumijalka parkkiin, ja uimaan.

Mutta istu ja pala! Kymmenen minuutin uintiretkellä otin kurillani talteen kaikki ne muovinpalat, jotka osuivat käsiini tuon uinnin aikana. Rantaan noustessani kävin viemässä uimarannan roskikseen oikein rohean kourallisen tuota oivallista teollisuustuotetta, jota on kuulemma maailman meriin siinä määrin syydetty, että se alkaa olla jo uhka jopa ihmiskunnalle (se rationaalisuus…).

En osaa sanoa, mistä tuo muovi tuli. Tuuli kävi pohjoisen ja koillisen välistä, jossa suunnassa kartalta katsoen on saman valtion muita saaria. Tietenkin voi olla mediterraanissa ekosysteemissä myös merivirtoja, mutta en tuota ole mistään varmistanut. Olisivatko kuitenkin mahdollisesti vapaat Hellaan miehet ja naiset tuon kaiken töryn sinne hienoon mereensä kaataneet? On siinä kyllä sitten lähistöllä sellaisiakin maita, joissa siisteyteen suhtaudutaan vähän eri tavalla kuin Euroopan Unionissa.

Kyllä niin kävi, että tuo hieno uimaranta jäi vaille useampia käyntejä. Onneksi majapaikkamme vieressä oli suojaisa lahti, jossa ei tarvinnut jätteitä väistellä uidessaan. Mutta se nyt oli häviävän pieni osa tuota vesistöä…

Että kyllä varmaan WHO ja muut YK:n järjestöt voisivat suunnata kaikkialle maailmaan voimakkaan valistuskampanjan siitä, mihin sopii jätteitä laittaa ja mihin ei. Se voi olla jopa kannattavampaa kuin roskaaminen ja likaaminen. Ajattelepa vaikka kemiallista puunjalostusteollisuutta. Ennen vanhaan laskivat kaikki vetensä viereisiin järviin, ja ne menivät pilalle. Sitten ne alkoivat ottaa jätteensä talteen ja puhdistaa vesiään. Tuottavuus nousi ja järvet puhdistuivat ihan uimakelpoisiksikin. Tiedän yhden entisen saastaisen kosken, jonka katselu puistatti ohi mennessä, mutta siinä on jo kymmeniä vuosia kalastettu taimenta – ihan siksi, että teollisuus huolehti ympäristöstä edes vähän.

Soso-sormen näen jo jossain nousevan ja sanovan, että vastahan itse sanoit lentäneesi. Se se vasta saastuttaa. Ja autolla piti ajaa viidetsadat kilometrit, että pääsi sinnen lentämään ja vielä sieltä poiskin. Ja perillä omilla toimillani poltin hiilidioksidiksi nelisenkymmentä litraa fossiilista polttoainetta. Mikä olet sinä, äijä, saarnaamaan ympäristöasioista? Ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten ne muutamat muovinkappaleet Välimerestä.

Niinpä lensin. Ja parisataa muuta siinä samassa. Eikä ollut kellään koko joukosta muuta asiaa kuin mennä ostamaan tuotteita ja palveluita eteläeurooppalaiseen valtioon kuuluvalta saarelta. Toisaalta sai siinä Finnairin osakkeenomistajat jonkun rovon osinkopottiinsa, lentäjät, stuertit ja lentoemännät, lentopalveluyhtiöiden henkilökunta sekä kohdepaikkakunnan taksit, autovuokraamot, hotellit, ravintolat ja kaupat selvää rahaa, joka tätä maailmaa kaikesta huolimatta jollain tavalla pyörittää, vaihdantataloudessa kun elämme. Näin paikallisten vuohien maidosta tehty feta-juusto löysi tiensä turistien ahnaisiin kitoihin, unohtamatta myöskään tisleitä aniksella ja ilman, tai ohramallastuotteita. Joku tuotannollisen työpaikkansa menettänyt saattoi pitää ostoshelvettikadulla omaa kioskiaan (joita nimitän kammanmyyjiksi), ja saattaa viedä perhettään sillä konstin eteenpäin, saada lapsensa koulutettua ja asuntolainansa maksettua, tai ainakin vuokransa.

Ja kuten jo totesin, emme me ihmiset niin hirveän rationaalisia ole.

Yksi kommentti artikkeliin ”Keskimääräinen turisti valittaa muovista Välimeressä

  1. Turismi saastuttaa. Turismi tuo paikallisille tuloja. Hankala yhtälö.
    Viimeaikaiset muoviuutiset ovat kyllä vääntäneet vatsan nurin.

    Luin tuossa jokin aika sitten ylen jutun Balista, aika ravisuttavaa. Ja Thaimaan rannikolla oli valas tukehtunut muoviin.

    Jotain tarttis tehdä. Siis muuallakin kuin Suomessa, jossa muovin kierrättäminen ainakin palautuspullojen osalta on jo jotain 90 %. Valistusta, valistusta ja ao. muovisaastuttavien maiden hallituksilta järeämpiä otteita.

    https://yle.fi/uutiset/3-10211962

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s