Minulla on ollut suurenmoinen etuoikeus sitten vuoden 1996. Ei ole tarvinnut asioida millään tavalla silloisen Työvoimatoimiston, nykyään kai TE-keskuksen, kanssa.

Olen saanut työskennellä mainitusta ajankohdasta lähtien julkishallinnollisen organisaation, eli evankelis-luterilaisen seurakunnan palveluksessa. Olen viihtynyt ja tykännyt työstäni.

Ennen tuota aikaa olin työttömänä, oman yritykseni loputtua kesäkuussa 1990. Työvoimahallinto ei koskaan auttanut työllistymään, vaikka varmasti tosissaan yritti. Itse, omalla aktiivisuudellani sain ne työpaikat, mitä oli vuosina 1990-1996.

Vuosina tuon rankan ajanjakson jälkeen olen oppinut ihmisten persoonallisuudesta asioita. On olemassa niitä, jotka pärjää aina, kaikissa olosuhteissa. Mutta on myös niitä, jotka ovat riippuvaisempia vallitsevista olosuhteista. Itse olen juuri sitä surkeinta joukkoa, sitä, mistä Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja Saul Schuback käytti nimitystä ”heikompi aines”.

Poikaparkahan joutui teurastetuksi tuosta sanomisestaan, mutta en minä häntä moiti. Sitähän hän vain toisteli, mitä oli luultavasti kotonaan kuullut.  Eikä ole itsellä koskaan ollut sitä tilannetta, että hommia ei kertakaikkiaan ole.

Paljastan omalta työttömyyskaudeltani kaikkien kepulaisten ja kokoomukselaisten kauhuksi yhden puhelinkeskustelun.

Oli Laukaan kunnassa yhdessä puusepänverstaassa paikka auki. Palkka olisi ollut nykyrahassa viisi euroa tunnissa. Töihinottaja sanoi, että kyllä pääset, jos tulet. Mutta mieti hyvä mies, ajat omalla kustannuksellasi neljäkymmentä kilometriä suuntaansa joka päivä. Palkka ei nouse kuin korkeintaan viisikymmentä penniä, kun olet viisi vuotta palvellut hyvin.  Oli minulla auto, loppumassa oleva. Mahdollisuudet ostaa uudempi oli sellaiset, ettei niitä ollut, en ollut luottokelpoinen. Arvatkaa, kirvelikö. Mutta nopea laskutoimitus toi sen tuloksen, ettei kannattanut.

Tätähän kepu ja kokoomus ovat hellineet. Että kannattaa mieluummin olla työttömänä kuin että olla töissä ja sitten sosiaalitoimen asiakas, kun ei tule palkallaan toimeen.  Sillä on perusteltu vaikka mitä. Tuolloin totesin, että palkka menisi kokonaisuudessaan töissä käymiseen, ja sosiaalitoimi saisi minut ja silloisen ns. perheeni elättää. Ja jonakin aamuna olisi loppuunajettu auto sanonut stop, ja olisin ollut vaikeuksissa.

Sanottakoon, etten kannata mitään poliittista puoluetta. Mutta aktiivimallia vastustan voimakkaasti ja kaikin mahdollisin keinoin. Miksi? Ensiksikin, kannatan jyrkästi sitä, että työtä on tehtävä, että saa siitä elantonsa. Nykyään yhä useammin sanotaan ääneen, että jos vaikka edes osan saisi. Mutta kun se on sitten siellä sosiaalitoimessa asiakkaana, vaikka käy töissäkin. Ja ainakin omat kokemukseni sosiaalitoimesta ovat niin pöyristyttävät, etten sinne ole sen koommin, kun vuonna 1991 oli pakko käydä, mennyt.

Tämä aktiivimalli on saanut minut, joka olen ollut työkkärin listoilla viimeksi 22 vuotta sitten, vastustamaan tuota mallia raivokkaasti. Tunnutaan hallituksessa ajattelevan, että se on itsestä kiinni. Se pätee ainoastaan siihen osaan ihmisiä, jotka on persoonallisuudeltaan vahvoja ja eteenpäin pyrkiviä.  Muihin ei.

Miksi kaikki eivät ole voimakastahtoisia ja eteenpäin meneviä? Mietipä sitä, ystäväni.

Terveisin punavihreässä kuplassa elävä konservatiiviänkyräkristitty valkoinen viisikymppinen heteromies.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s