Kesäloman aluksi oltiin Savonlinnassa, nautittiin, kuten olen kertonut, kaksi oopperaa. Ooppera on taiteen maksimi, siinä yhdistyy runous, kirjallisuus, musiikki ja draama.

Minulle se musiikki on väheksymättä näyttämötaidetta, lyriikkaa, draamaa tai vaikka tanssia tai lavastusta ja valojakaan, se kaikista syvimmin kouraiseva laji. Vaikka en ole mikään huippumuusikko, kaukana siitä. Laulaa luikautan virren tai yksittäisen aarian sinne päin ja soitan ja improvisoin uruilla jotakin. Pianoa en osaa juurikaan soittaa lukuun ottamatta vapaata säestystä.

Kuunneltiin tänä iltana tässä kotona Suomen Yleisradion lähettämää lähetystä Turun musiikkijuhlilta. Että minä nautin, vaikka käytinkin kännykkä- pötkyläkaiutintekniikkaa, sitä, mitä rippikoulunuoretkin oman musansa toistamiseen. Vaan oli tämä Kristine Opolais kyllä ihan huikea! Lauloi Desdemonan Pajulaulun tavalla, jolla minä tulin ns. broileriksi eli kananlihalle. Myös Madame Butterfly ja Rusalkan laulu kuulle saivat saman vaikutuksen.

Musiikki on minulle, keski-ikäiselle äijälle, suurin ja vaikuttavin inhimillisen kulttuurin ilmentymä. Pidän myös kirjallisuudesta, näyttämö- ja kuvataiteesta, mutta musiikki on se, joka kerta toisensa jälkeen, lukuisissa ilmenemismuodoissaan, kouraisee sieltä, mihin mikään muu ei pääse.

Ja korostan sitä, etten ole mikään supermusikaalinen yksilö. Olen oppinut siitä sen, minkä olen oppinut, ihan järjettömän suurella työllä. Aikanaan yrittäjäkolleega sanoi, että jos sinulla olisi tähän bisnekseen sama into kuin musiikkiin, olisit upporikas.

No,  niin minä olenkin. Olen saanut kuulla ihmiskunnan suurenmoisinta aarretta, musiikkia, varhaisimmasta tunnetusta tämän päivän musiikkiin asti tallenteina ja esityksinä. En ole lajirajoittautunut. Liikutun yhtä lailla vaikkapa Muddy Watersin bluesista, Beethovenin tai Rautavaaran orkesteriteoksista, bluegrass- tai country- musiikista, hyvin tehdystä iskelmästä (jota Ylen Muistojen bulevardi soittaa), minimalisteista tai progressiivisesta rockista, jazzista tai suurten säveltäjien kuoro- tai lied- musiikista. Tai mistä muusta tahansa.

Musiikin ylivertaisuudesta kaikkeen muuhun nähden, näin matalasivystyspohjaltakin, minulla on ihan havainto, useampikin. Olen työni puolesta vieraillut useita kertoja sairaaloiden osastoilla, joissa on hoidettu pahaa muistisairautta potevia, elämän loppumetrejään eläviä ihmisiä. Kaikki puheet ovat menneet jonnekin, ovatpa olleet miten hyvin rakennettuja tahansa. Vaan kun on laulettu tuttuja virsiä, ovat nuo lähes kaikkensa menettäneet yhtyneet lauluun. Musiikki on se, joka on heihin sen pysyvän jäljen jättänyt. On ne virret, mutta varmaan myös monet iskelmät ja kansanlaulut.

Sitten, kun joskus itse olen, ellen syöpää saa, hoidettavana dementikko-osastolla, toivon, että minulle soitettaisiin Bachin kantaatteja, Einar Englundin, Jean Sibeluksen, Beethovenin, Mozartin ja Eijojuhani Rautavaaran orkesteriteoksia sekä Pink Floydia, Genesiksen 1970- luvun levyjä sekä Van der Graaf Generatoria. Myös Miles Davisia, Grant Greenia ja John Coltranea voi soittaa, ja Weather Reportia. Silloin pysyn varmaan rauhallisena ja tyytyväisenä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s