Tuossa ihan eilissäpäivänä oltiin viettämässä kesäpäivää tuossa lähikaupungissa, ja siihen kuului jäätelönsyönti paikallisen venesataman kioskilla sekä käynti kaupungin kirjastossa.

Olen ollut huono kirjastossa kävijä ja vielä huonompi lukija vuosikaudet, mutta joskus sattuu kohdalle teoksia, jotka tempaa mukaansa ja pakottaa ottamaan kantaa.

Sattui käsiini Terho Miettisen ja Raija Pellin toimittama Harhaanjohtajat vahvassa uskossa sekä Pentti Haanpään ennnen julkaisemattomia novelleja.

Selitykseksi: Uskonkysymykset kuuluvat alati kanttori-äijän mielenkiintoon, ja Haanpää on ollut suosikki jo varhaiselta 1980-luvulta lähtien.

Harhaanjohtajat-kirjasta tahdon lausua seuraavaa: Se oli hyvin mielenkiintoista luettavaa, ja kieltämättä osui ihan omaan korvasyyhyyni. Sillä olen noihin kolmannen asteen herätyksiin ollut aina epäluuloinen, ja ollut sitä mieltä, että enemmänkin on kyse maallisesta vallankäytöstä.

Katselin toisten arvioita kirjasta, ja hieman hymyilin, kun herätyshenkiset valittelivat kirjan lisäävän vastakkainasettelua. Sehän koira se älähtää, johon kalikka kalahtaa. Minä puolestaan näin kirjassa useampaan kerran mainittavan, ettei kritiikki koske useimpia helluntai- ja muita vapaiden suuntien seurakuntia. Minun lähin, sangen herätyshenkinen pappistyökaverini puhuu aina ilosta, rauhasta ja vapaudesta. Minä hurja olen ottanut nuo puheet ihan täydestä, enkä ole koskaan suostunut toisten kategorisointiin…

Vaan oli minulla lainattuna myöskin Pentti Haanpään kirja, jonka kannessa väitettiin nyt julkaistujen tarinoiden olevan ennen julkaisemattomia. No minähän niitä ahmimaan Haanpää-fanin ahneudella, vaan löysin lähinnä Noitaympyrästä ja Simo Rannan lapsuudesta tuttuja asioita. Olen törmännyt samaan toisessa intohimossani, musiikissa. Kopioin tietokoneelleni Jimmy Reedin, Thelonious Monkin ja monen muun jazz/bluesmuusikon cd-levyjä, joilla oli mestareiden harjoitusottoja oikeiden ohella.

No niin, tuossa ennen julkaisemattomien eepoksessa oli siis lähinnä katkelmia Noitaympyrästä ja Simo Rannan lapsuudesta. Olin sangen onnellinen siitä, etten ollut nidettä ostanut vaan lainannut. Toki Noitaympyrän ja Simo Rannan lapsuuden jutut ovat aina lukemisen arvoisia. Vaan toimitetut Haanpään kootut hoitavat tuon joitakin vuosia sitten julkaistun kokoelman asian todella hyvin. Niin kai tehtiin jopa Päätalolle: julkaistiin isänpäiviksi kokoelmia, joihin oli hamuttu jo ennen julkaistuja juttuja vähän eri järjestykseen ja johonkin näkökulmaan. Ei niistä ole ainakaan Äijä osannut muuta sanoa kuin että huijausta ovat.

Yritin muuten ihan tosissani lukea vielä Karl Ove Knausgårdin teossarjan ”Taisteluni” kuudetta osaa. Valitan kaikki te sivistyneet, mutta en jaksanut. En valitettavasti. Jaksoin nimittäin lukea norjalaiskirjailijan teokset ihan hyvin lukuun ottamatta tätä kuudetta osaa. Minulta vain loppui into porautua norjalaisen kalloon, ihmettelyn aiheisiin ja tutkielmiin. Aiemmat, viidenteen osaan asti, jaksoin kyllä kahlata läpi.

Sinne jäi Taisteluni 6. osa kirjahyllyyni,. Sen ohittivat helposti tässä jutussa mainitut varmaan kepeämmät teokset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s