Vapaapäivän kunniaksi otin ettonetta lounaan jälkeen, kun puhelin hälytti.  Nuori nainen, äänestä siis ihan päättelin, siellä tiedustelee, käytänkö jotain vitamiineja ja minä siihen, että kyllä, mutta miksi minulta sellaista tiedustelet.

(Nyt kyllä harmittaa, että tulin tuon myöntävän sanan sanoneeksi. Jos vaikka ottivat nauhalle puhelun, niinkuin varmaan tekivätkin, ja leikkaavat tuon kyllä- sanan sitten todisteeksi, kun karhuavat minulta laskuaan…)

No myyjä minulle, että ___________  ____________a varten. Minä siihen, että ahaa, tässä on tarkoitus myydä minulle jotain. Kerroin myyjälle, että en tee minkäänlaisia taloudellisia sopimuksia puhelimitse enkä varsinkaan puhelinkeskustelun perusteella. Vielä sanoin verraten ystävällisesti, että myyjän kannattaa soittaa seuraavalle mahdolliselle asiakkaalle.

Nimittäin kun mielen sopukoista nousi joku heikko varoitussignaali, somessakohan olisin törmännyt kyseisen nimisen firman vähemmän tyytyväisiin asiakkaisiin…

Minusta tilanne on sillä tavalla surullinen, että on olemassa tuon sinänsä ihan tärkeän ammattiryhmän – siis myyjien – työnantajina näitä telemarkkinointiyrityksiä. Surullista on se, ettei kunniallista työtä ole tarjolla, ja sitten joutuu tuollaisten jos ei nyt ihan hämäräbisneksen niin ainakin epämääräisten kaupankäyntitapojen kautta työelämään.

Me täällä Suomessa olemme tottuneet siihen, että myyjällä on vastuu, ja on olemassa kuluttajansuojalaki. Vaan eivät nämä puhelinmyynti- ja jotkut muutkaan firman tunnu opikseen ottavan. Eikä tunnu viranomaisiakaan asia enemmälti huolettavan, koskapa poliisilla on kädet täynnä työtä niukkenevilla resursseilla.

Sinänsä puhelinmyyntibisnes on rikollisen mielen kannalta oivallinen keino saada rahaa. Kun on löydetty ne puolustuskyvyttömät vanhukset, tai ei-riidanhaluiset muut kuluttajat, niin ennen pitkää tulee sitten se, joka tekee rikosilmoituksen. Mikäpä siinä, lopetetaan hommat ja siirrytään muualle. Tai voihan se olla vaikka jossain vinkuintiassa se toimisto, jonne ei Suomen Ohranan näljäinen koura yletykään.

Mitä sanoikaan Siukola Pohjantähdessä: ”On tää s—-nallista peliä!”

4 kommenttia artikkeliin ”Puhelinmyyjä soitti

  1. Onneksi noita puheluita ei tule. Sääliksi käy välillä noita myyjiä, kituinen leipätyö.

    Aikanaanhan riesana olivat nuo ovelta-ovelle-myyjät. Tietosanakirjasarjoja, pölynimureita ja mitä lisäksi. Hmm, onkohan rappukäytävissä vielä jossain ”kaupustelu kielletty”-kylttejä?

    Tykkää

    1. Ovelta ovelle myyjät sentään sai hätistettyä pois, vaikka luudalla jos ei muuten. Eikä ne pystyneet laittamaan nauhalle ja väärentämään keskusteluja. No, toistaiseksi ei minullekaan ole niin käynyt, mutta jotenkin alkoi ärsyttää niin kovin…

      Liked by 1 henkilö

  2. Totta. Kyllähän asia niin on, että oikeastaan kaikki myynti, mikä perustuu siihen, että ensin ”luodaan kysyntä” muutaman minuutin keskustelulla, lieneekin hanurista…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s