Hyvinkin viikon verran on meille ilmastosyntejämme voimallisesti saarnattu ja ihanaa parannuksen armoa tarjottu. Että kun vain kulutusta rutkasti vähennämme, niin riittää se kaikkinainen hyvä, mitä äiti maa tuottaa, pitempään.

On siinä muuten viisailla ihan oikeasti miettimistä. Miten pidetään tämä kapitalismi pystyssä, miten pidetään talouskasvu ja muut kaikkinaiset ihanat hedelmät, mitä olemme huolella viljelleet ja varjelleet. Ja ennen kaikkea, miten markkinat suhtautuvat tähän? Etteivät vain hermostu, ja pörssikurssit sukella, jos rikkaatkin ostavat vain sen, minkä elääkseen tarvitsevat…

Pahintahan tässä on tietysti se, että myös Kiina ja Intia haluavat päästä maistamaan niitä ihania hedelmiä, mitä me länsimaalaiset itsestäänselvyytenä jo nautimme…

Meillä on semmoinen hiukkassuodattemellinen diesel-auto, ollut jo aika pitkään. Sen hiilidioksidipäätsöt ovat muistaakseni 117 grammaa kilometriltä. Dieselöljyä palaa tuommoiset neljät ja puolet litrat sadalla. Minkä takia sitä sitten pitää asua täällä maalla, eikä asettua kaupunkiin, kuten kaikki vastuulliset tekevät?

He, ei ole minulla sellaisia papereita, että missään kaupungissa urkuparvelle päästäisivät. Ja viljelen ilman väkilannoitteita suuren osan syyskesän ruuasta, ja vielä on noissa templeissä aina joku kävijä ollut, kun on tilaisuus järjestetty. Jos suurkaupungin keskustaan muuttaisimme, joutuisimme maksamaan hurjat vuokrat tai ostamaan kalliin asunnon, eikä ole meistä sellaisen velan tekijöiksi.

Että niin ollaan täällä maalaisparasiitteina, tekemässä osaa maamme kaiketi alle promillea maailman kasvihuonekaasupäästöistä.  Asiasta on monenlaista tietoa liikkeellä, kerrotaan muun muassa, että Suomen vuosittaisten kasvihuonepäästöjen aikaansaamiseksi eri valtioilla menee seuraavan pituisia aikoja:

  1. Kiinalla 43 tuntia
  2. Yhdysvalloilla 70 tuntia
  3. Intialla 8 päivää
  4. Venäjällä 11 päivää ja
  5. Saksalla 22 päivää.

(lähde: Ilmastorealismia – blogi kolmen vuoden takaa)

Tietenkään ei pidä meidän vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, vaan toki tehdä parhaamme täällä Suomessakin.

Muistan 1970- luvun lopulla, kun kävin Jyväskylän Lyseon lukiota. Jo tuolloin oli maantiedossa, jota opetettiin lukion 1. luokalla, kirjan eräs luku Vihreä vallankumous. Asiasta on julkaissut mm. Tiede-lehti ihan mielenkiintoisen artikkelin, joka kannattaa lukaista.

On, on tosiaan tämä maailman meno melkoista. Toisaalta pitäisi talouden kasvaa, toisaalta kulutuksen vähentyä. No, Suomessa kulutusta sääntelee aika hyvin ns. työttömyyden kova ydin, ja esim. tuon ytimen ihmiset kuluttaisivat mielellään enemmän, vaan eivät saa kulutetuksi, kun ei ole, mitä kuluttaa. Entäpä me parempiosaiset, niin kuin minä? Minulla on vielä työ, josta saan sellaista nippa nappa entisen kokoomusministerin tulominimin ( mikä sen Lauran sukunimi nyt sitten oli, joka sanoi, että kuka edes tienaa vähemmän kuin 2600?) ylittävää palkkaa, jolla toki tulen toimeen mainiosti. Ei ole jäänyt syömättä yhtenäkään päivänä. Eikä ole ulosottomieskään sitten vuoden 2003 hätyytellyt.

Valintojakin pystyy tekemään. Kun teki mieli maksakastiketta, ostin maksan kaupan lihatiskistä ihan makulatuuripaperiin käärittynä, en muovirasiaan pakattuna. Eikä ollut edes kallista.

Semmoista se on, täällä rikkaassa pohjoisessa tai lännessä. Päästöjä tuotetaan oikein etunenässä, jos verrataan päästömääriä suhteutettuna väkilukuun.

 

4 kommenttia artikkeliin ”Ilmastopaniikki

    1. Yrittää pittää! Minä tuossa puutarhaani hoisin, katkoin luumupuita jotta pääsevät paremmin vielä tuottavat kasvamaan.

      Käytin sähköistä moottorsahhaa, ol kätevä peli!

      Tykkää

      1. äej

        minä kihnuttelin aikani käsipelillä eilen tuomea pienemmäksi, lopulta piti noutaman sähköinen saha laillasi.

        Tykkää

  1. Pokalla, semmoisella metallirunkoisella, itsekin alkuun yrittelin. Vaan tul uskon puute, ja semmoinen käsitys, että entiset metsätyömiehet on nälkäviuluineen olleetkin oikein jyrymiehiä. Tuolla metsissä lumessa kahlanneet, lapioineet puunjuuren esille ja sitten justeerilla ja pokalla leikot tehneet.
    Herranröpi esittää näille miehille suuren kunnioituksensa.
    Kirsikkapuun pistin pokalla poikki, vaan oli suurin luumupuu niin monirunkoinen, ja paksu, ettei pikkupokalla puhettakaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s