Niin että kun valo on niukkaa, niin.

Tuo kuule rahasi tänne. Oletko ihan varma, että sinulla on jo kaikki, mitä tarvitset. Ei, ei kuule ole, ei likipitäenkään. Televisio lakkaa taaskin näkymästä. Olethan sitäpaitsi käyttänyt uutta kännykkääsi jo ainakin viisi kuukautta, ja se on jo kuule niin lääst siison. Entä pakastimesi? Oletko nyt ihan varma, ettei vanha pakastimesi ole virtasyöppö ja näin ollen tee hiilijalanjälkeä. Tällä se kuule on pieni.

Ja niin täyttyvät jätelavat pakkausmateriaalisya, pöytälaatikot käytöstä poistetuista kännyköistä,  kierrätyspisteet muutaman vuoden vanhoista pesukoneista, pakastimista, televisioista ja tietokoneista ja muusta ylen tarpeellisesta.

Ja sinne kilahtaa euro kaupan kassaan. Sillä eurolla sitä on ottajaa. Kauppias tilittää valtiolle arvonlisäveron, maksaa tavaran tukkurille, maksaa sen, kun se tavara on autoitse sinne kauppaan tuotu, maksaa palkan sille, joka ottaa sinulta rahat pois ja niille muillekin myymälässä seisoskeleville. Lisäksi menee joku osa pankille tai rahoitusyhtiölle, joka on kulisseihin lainat antanut ja odottaa saavansa tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Myös ottaa nykymaksuvälineiden toimintaa hoitava yhtiö siitä eurosta osansa. Jos kahisevalla tai kilisevällä joku vielä maksaa, niin ottaa ne siitäkin.  Samoin ottaa siitä eurosta vakuutusyhtiö osansa, sillä se turvaa kauppiaan yöunet, jos sattuisi joku pitkäkyntinen tai bensakanisterin ja tulitikkujen kanssa tuhrustava vierailemaan. Ja vielä tahtoo yhteiskuntakin verotuloja, vaikka arvonlisäveron härevänä ensimmäisenä otti. Mutta veroilla minunkaltaiseni elätetään, joten en kehtaa moralisoida.

Ja jossain pumpataan öljyä, jossain louhitaan mineraaleja, jossain jalostetaan, ja niitä kuljetetaan niitä mineraaleja siis paikasta toiseen, tehtaiden uuttera väki on käärinyt hihansa ja tuottaa toinen toistaan ympäristöystävällisempää härpäkettä tai vaikka perseenpäristintä, että voivat sitten tuotteiden tekijät vuorostaan käydä kaupassa, josta seuraa tuo edellinen kappale. Se on meidän tehtävämme, elämämme syvin tarkoitus tässä liberaalissa markkinataloudessa, joka epäilemättä, jos on analyytikkoja ja kolumnisteja uskominen, on se suurimman onnen tuoja ja lähde. Kaikki muu on valhetta. Itse olen enemmän sekatalousmiehiä, tykkään osittaisesta omavarais- , osittaisesta keräily- ja osittaisesta markkinataloudesta ynnä ainakin vielä tässä tuloluokassa kohtuullisuudesta. Eri asia on, jos Eurojackpotissa on tänään päävoitto, niin sitten minusta tulee tietysti kapitalisti sitä kovinta lajia.

Jätehuolto ja kierrätystalous saavat haukattavaa, ja tämä systeemi, jossa elämme, pyörii. Lamppu syttyy marraskuun pimeyteen, sähkö- tai vesipatteri tai uuninkylki hohkaa lämpöä kotiin.

Ja mikä minun ja laisteni kannalta parasta, kertyy julkisorganisaatioille verotuloja, joiden turvin tämä julkisorganisaatio palkkaa meikäläisiä kirkkomuusikoita ihan virkasuhteeseen. Ja niin pääsen minäkin, verotuloilla ylläpidettävä henkilö, käymään noissa markkinauskonnon temppeleissä. Tänäänkin olen käynyt. Kävin ensin aamulla silmälääkärillä, joka kirjoitti uudet silmälasit. Sitten kävin pellervolaisen osuustoimintaliikkeen suuresta marketista ostamassa leipää, ja pitihän jokunen tölkki keskioluttakin hankkia, jos illalla vaikka saunan lämmittäisi. Siitä taas saa sähkönmyyjäyhtiö ja siirtoyhtiö tuloja. Sähkön pitäisi oleman minulla tuulivoimalla tai muulla kestävällä tavalla tuotettua, mutta kuka sen sanoo, vaikka tuota kolmenkymmenenkahden kilometrin päässä olevasta Olkiluodosta kilowatti pari lipsahtaisi…

Näin siis maailma makaa joltain osin tänä mustana perjantaina. Ihmiset ahertavat tai saavat etuuksia, josta saamansa tulot he käyttävät ostaakseen elääkseen ja ollakseen tarvitsemiaan tuotteita ja palveluita.

2 kommenttia artikkeliin ”Black Friday

  1. Mustasta perstaista, eesti keeles must reede, tulee mieleen taannoisessa Pekka Puupää-elokuvassa nimihenkilön repliikki kumppanilleen: -Tiällä om pimmeetä kun neekerim mahassa. Lausuttaessa viimeisen sanan ässien tulee sihahtaa kimeästi, kuten proteesin kanssa enimmäkseen tapahtuu.

    Poikani, joka oli suuri suomalaisen 1950-luvun komediallisen elokuvataiteen ystävä, oli tokaissut joskus yli kolmekymmentä vuotta sitten tuon repliikin ollessaan äitinsä kanssa täpötäydessä hississä. Lauselma oli herättänyt hyväntahtoista hilpeyttä, ehkä ei nykyään niin.

    Perhejuhlien vuoksi en aio osallistua huomenna Sävel on vapaa-ohjelmaan, mutta toivopa sinä vaikka Johnny Hodgesin ja Duke Ellingtonin ”Warm Valleyta”.

    Tykkää

  2. Kavi…
    Perhejuhlissahan se minäkin, vaan en oman perheen. Suattaap jiähä vappaa sävel kuulostamata.
    Eli kyllähän tuota kae kotona oun ennen ohjelmata, vuan on sitten pyhänä tuasen jottain askarta, että kaeppa myö äitin kansa lähetään lenkille.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s