7:00 Herätyskello herätti. Kävin hirvittävässä kaatosateessa ja kirotussa joulukuisessa pimeydessä postilaatikolla noutamassa meille lauantaisin ja sunnutaisin tulevan erkkolaisen laitettuani ensin kahvin tippumaan. Huhuilin yön poissa kotoa ollutta kissaa, joka ei suvainnut ilmaantua.

7:06 kahvinkeitin ropisee viimeiset ropinansa, ja merkkivalo sammuu, joten kaadan aamun ensimmäisen mukillisen Arvid Nordqvistin paahtimon GranDia – kahvia ,mukiin. Avaan päivän lehden, laitan puoli litraa ykkösmaitoa kattilaan ja lieden lämmittämään sitä.

7:20 maito kiehuu, laitan sekaan tehosekoittimella murskattuja neljän viljan hiutaleita hieman yli puoli desilitraa, nostan hetkeksi induktiotason tehoa, että maito kiehahtaa, lasken lämmön pian maltillisiin lukemiin, ja hämmennän vispilällä kattilaa.

7:35 Olen silmäillyt erkkolaisesta hyvinkin puolet, kaadan velliä noin puolitoista desilitraa jälkiruoka-astiaan, laitan sekaan nokareen oivariinia. Opin tähän aamiaiseen lihavuusleikkauksen jälkeen, ja silloin tällöin sitä tulee tehtyä.

8:15 puku on päällä ja kravatti solmittu. Etsin komerosta villakangastakin sekä hatun, varmistan, että salkussa on tarvittavat nuotit mukana, ja poistun ulko-ovesta autokatokselle. Diesel-moottori alkaa nakuttavan käyntinsä, auton valot poraavat vaivoin reiän kirottuun pimeyteen.

8:48 pysäköin seurakuntakeskuksen eteen, nuorisotoimistossa näkyy olevan valot. Menen sinne, ja saan lainaksi djembe-rummun. Palaan kadulle, heitän rummun takapenkille ja jatkan viimeiset sadat metrit.

8:50 Punatiilisen kirkon siluetti erottuu pimeydestä katuvalaistuksen ansiosta. Sisällä ei pala valo. Kävelen pääovelle, joka on hetki sitten avattu. Kolleega on eteisessä, tervehdimme, nousemme urkuparvelle. Kolleegaa huvittaa djembe, hän puhui eilen tamburiinista, mutta paukkuu se tämäkin.

9:00 annetaan djemben vielä vähän aikaa olla. Kaivelemme kansioistamme Dietrich Buxtehuden kantaatista Wo soll ich dich empfangen esiin bassoaarian nuotit, johon on erään verkkopalvelun ylläpitäjä ympännyt käypäisesti virren 8 ensimmäisen ja kolmannen säkeistön sanat. Kolleega soittaa, minä laulan. Sitten otan djemben esiin, käymme läpi ne kaksi virttä, jossa aion niitä käyttää.

9:20 siirrymme alakertaan kuoriurkujen äärelle, katsomme Heino Kasken laulun Soittakaa, kellot, johon eräs suomalainen nykysäveltäjä on tehnyt sovituksen. Kolmanneksi tulee kolmaskin kanttori, joka soittaa pianolla sovituksen vibrafonistemman. Hienoa musiikkia.

9:30 taskussa värisee, ja älypuhelimen näytöltä minua tuijottavat kissamme totiset nappisilmät (äärimmäisen hellyttävät) ja teksti: ”Daddy, I’m home.” Olinkin vähän huolissani, että missä kisu oikein luuhaa. Hyvä että on kotona nyt.

9:40 maissa menemme sakaristoon, jossa on jo kaksi pappia ja melkoinen määrä nuoriso-ohjaajia. On rippikoululaisille messun teemapäivä. Mutta mepä emmekään laula ja laulata Suomi-Gospelia, siihen ne saavat yllin kyllin tuntumaa vielä riparinsa kestäessä.  Käymme pappien kanssa läpi messun kulkua, sovimme paikat, joissa papit avaavat rippikoululaisille messun kulkua ja sisältöä.

9:55 moikkaan kirkkosalin oven vieressä tarjoilupöydän hoitajaa. Hän käy sunnuntaisin samassa avantouinnissa kuin minä ja vaimoni.

10:00 messu alkaa. Olen jo muutamaa minuuttia aiemmin laittanut päähäni ns. headsetin, eli korvasangallisen mikrofonin. Suuri kirkko on kaikuisa. Ääni tuntuu toimivan, sille on viime päivinä ollutkin käyttöä aika usein.

Vastausmusiikkina laulan siitä Buxtehuden kantaatista aarian, päivän virressä annan virrelle potkua djembe-rummulla, samoin uhrivirrelle. Ehtoollisen vieton alettua laskeudun parvelta, kolleega jää soittamaan iki-ihanaa Nun komm, der heiden Heiland – koraalia Johann Sebastian Bachin Leipzig-koraaleista. Käyn nauttimassa leivän ja viinin, siirryn kuoriurkujen viereen. Kolleega laskeutuu myös, toinen kolleega laittaa nuotit pianon nuottitelineelle.

Laulamme ylistysvirren, minulla ei ole enää mikrofonia. Herran siunauksen jälkeen pianistikolleega aloittaa, urkurikolleega yhtyy, ja minäkin aloitan Soittakaa, kellot. Se menee ihan hyvin.

11:10 olemme debriiffanneet kolleegoiden kanssa messun ja nousseet urkurikolleegan kanssa takaisin parvelle. Otamme neljä rippikouluryhmää yksi kerrallaan kymmeneksi minuutiksi tiiviiseen opetustuokioon. Kolleega kertoo messun urkumusiikista ja uruista, minä lauluista ja yleensä laulumusiikista.

11:50 kiitän kolleegaa yhteistyöstä, se on aina mukavaa. Vien djembe-rummun vielä paikalla olevalle nuoriso-ohjaajalle ja kysyn, menisikö se hänen mukanaan nuorisotoimistoon takaisin. Saatuani myöntävän vastauksen kävelen autolle, käynnistän diesel-moottorin ja alan ajella kohti kotia.

12:20 saavun kaatosateessa kotipihalle. Ajan autokatokseen, nousen ja otan kassini, lukitsen auton ovet, ja menen sisään.

12;40 syömme vaimon kanssa kevyen salaattiaterian.

13:50 ruokalevon jälkeen lähdemme noin tunnin mittaiselle sauvakävelylenkille. Kissa tulee taas sisälle, oltuaan jokusen tunnin toimittamassa hiirenpyydystäjän virkaansa.

17:15 aika pukeutua pukuun. Otan kainalooni Kauneimmat joululaulut- säestyskirjan kaiken varalta.

17:25 olen kävellyt kirotussa pimeydessä parisataa metriä, ja astun sisään kotikylän templin ovesta. Tervehdin tilaisuudessa mukana olevia lapsityön ihmisiä, nousen parvelle, käynnistän 141 vuotta vanhojen urkujen hieman uudemman puhaltimen, ja palkeen kohahdettua täyteen soittelen hetken jotain.

17:35 laulaja saapuu. Nyt minä säestän ja hän laulaa, lauluksi on laulajan äänen ja laulutyylin vuoksi valittu monen rakastama Taivas sylissäni. Laulaja tekee sen hyvin.

18:00 alkaa kauneimmat joululaulut-tilaisuus. Tänä vuonna olemme yhdistäneet kahdessa pienimmässä kappelissa lasten ja aikuisten joululaulut. Meidän kappeli on ihan pienin, ja hyvin tulee asia hoidetuksi suppeamminkin. Monetkohan kauneimmat tässä on edessä? Kai jotain puolenkymmentä. Mutta väkeä näissä liikkuu, ja nytkin laulu raikaa ihan mukavasti. Tulee oikein hyvä mieli, vaikka olen ajatuksissani, enkä meinaa muistaa aloittaa yhtä laulua ennenkuin Laulaja käy sanomassa, että eikös tässä ollut tämäkin.

19:00 olen kotona. Vaimoni on tehnyt uunissa paahdettuja kasviksia, jotka ovat hyviä. Huomenna päivä on tiiviimpi, iltapäivästä kolmesta iltayhdeksään ilman lenkkeilyaikoja. Aamupäivä täytyy käyttää harjoitteluun, on tulossa vaativa säestys torstain ruotsinkielisissä joululauluissa. Myös olen valinnut soitettavaksi isohkoja Bacheja, joita on syytä kertailla ja harjoitella. On muskarin joulujuhlaa, erityisryhmien joulujuhlia, kokouksia, Tiernapoikia.

Repaleisia päiviä, pitkiäkin. Mutta ensi perjantain hautajaisten jälkeen on sentään luvassa kolme päivää vapaata. Olisipa lunta silloin. Tämä kirottu pimeys käy jo voimille.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ihan tavallinen joulukuinen työsunnuntai

  1. äej
    mukava kurkistaa kanttorin sisäistyneeseen päivänkiertoon ja olla onnellinen että tuo kaikki työ ja vaiva on takanapäin – silloin energisenä sitä jaksoi, vaikka pakollisuus painoikin. Hedelmällistä kaikin.

    Nyt sen kuin huilailee, tekee jos jotakin jos haluttaa.
    Esim. nyt torstaina, jolloin Sinulla ’on tulossa vaativa säestys torstain ruotsinkielisissä joululauluissa’, on meille tulossa sirkkeli ja halonhalkaisukone ja minulla vaativa tehtävä ahertaa apumiehenä.
    Teillä tunnelmallinen musiikki – meillä sirkkelin ulvontapäivä. Puolensa kullakin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s