Kissa tuli hetki sitten sisälle. Se oli minulle se hetki, kun voi antaa periksi, antaa jouluaaton tulla. On nimittäin niin, että tuo perheeseemme kuuluva eläin on sangen tärkeä, ja hänen kaikkinainen hyvinvointinsa on myös meidän ihmisten hyvinvointi.

Tässä mietin tuota muusikkoutta. Jokunen vuosi sitten soitin De vackraste julsångerna-tilaisuuden aluksi Charles Ivesin Adeste fideles- joululauluteoksen uruille. Juuri hetki sitten tajusin, etten juuri tänään sitä kykenisi soittamaan. Semmoista se kuulkaa on tämä kanttorin elämä, kaikin puolin. Joskus tehdään hirveä työ, että osataan jotain, ja seuraavana vuotena ei osata.

Tänä vuonna olen panostanut Johann Sebastian Bachiin. Nun komm, der heiden Heilandin olen osannut kauan, mutta Von Gott will ich nich lassen opettelin vasta tänä vuonna. Olin juuri tänään aikeissa sen soittaa kappelilla, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Soitin sen De vackraste julsångerna-tilaisuudessa, ja siellä sain sieluuni haavoja, johtuen itsestäni, että en sitten tänään kyennyt.

Virsiin kyllä kykenin, ja johtamaan kuoroakin kahteen adventtihymniin ok.

Semmoista se on tämä kylälukkarin elämä. Joskus päästää itsekritiikki läpi komeasti sen, minkä teki, toisinaan se tuomitseee ankarasti ja haastaa kovasti.

Niin mikä se tämä joulunalusaika? 1. adventtina tehtiin oman kirkkokuoron kanssa hienosti kaikki. Seurasi muita pyhiä ja tilaisuuksia eikä tuolle tasolle enää päästy. Niin vain kävi. Kyllä minun soittooni laulaa sopi, mutta puhutteluun asti ei enää edetty. Tämän aamun kehittyvien laulajien keikasta en osaa sanoa muuta kuin että parhaansa tekivät. Itse olen ollut viimeiset viikot ns suoritustaudin kourissa.

Mutta tänään elän jo kodin joulun taikapiirissä, jolloin edellä kirjoitettu menettää merkityksensä. Kellon ymmyrkäiset työpäivät ovat vaihtuneet tunnin, parin käynneiksi. Seuraavan kerran huomenna jouluaattona kello kuusitoista, jota tänään samaan aikaan harjoiteltiin. Huilistin kanssa tehdään jotain, vaan muu päivä on vapaata ja onnellista oloa kodin joulun taikapiirissä. Jouluaamuna menen kuoron kanssa kuuden jälkeen, ja olen jo kahdeksan jälkeen kotona, kodin joulun taikapiirissä, Tapanina menen kymmeneksi vuonna lähes kuusisataa vuotta vanhaan kirkkoon, parin tunnin hommaan, muuten saan olla kodin joulun taikapiirissä.

Että on kuulkaa niin, että tällä kertaa korpilukkari iloitsee lyhyistä, tunnin parin työpäivistä ns. joulunpyhinä, muun ajan saa olla kotona autuaan joulun taikapiirissä! Tuon ylittää vain vuoden 2005 joulu, jolloin kirkkoherra määräsi minut vapaalle! Sittemmin on khra vaihtunut, ja on vaihtunut seurakuntakin, vaikka on pysynyt tavallaan samanakin.

Semmoista juttelen tänä aatonaattona. Toivotan autuaallista joulua kaikille!

Yksi kommentti artikkeliin ”Hieman ennen jouluaattoa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s