”Hän oli kunnon mies, niinhän jokainen on/läpikäytyänsä krematorion” – Juice Leskinen, Pieni kalmistosarja, XV Yö (Tauko iii), Johanna 1980.

Ei paljoa tai oikeastaan yhtään puutu siitä, että nämä sanat ja tuo kappale tulivat viimeistään tänään iltapäivällä mieleen.  Aamulla kyllä erkkolaisen verkkoversion tavailin, uutiset kuulostelin, ja mietin, että miksi sanotaan sellaista kansaa, joka hurraa Johtajansa puheille. Meillä Euroopassahan niitä hurraajia oli tuossa 85 vuotta sitten ihan piisalle asti, tunnetuin seuraamuksin. Sen jälkeen kai vain uskollisin vaalikarja, ns. uskossa olevat, ovat hurranneet, järjissään olevat puolestaan todenneet asiaintilan.

Sitten siirryin normaaliin vapaapäiväjärjestkykseen, käynnistin Hauptwerk Virtual Pipe Organ – ohjelman sekä kotidigiurkuni, jotka kykenevät tuota ohjelmistoa ohjaamaan, ja leväytin nuottitelineelle Bärenreiter- kustantamon julkaiseman Johann Sebastian Bachin Organ Works 5- niteen, josta kaivelin esiin Praeludium et Fuga in A – teoksen (BWV 536), jota koin jokusen tunnin opiskella ja omaksua. Preludi on kaksisivuinen, fuugassa on neljä sivua. Eilisen maanantain käytin preludiin, joka tänään tempoa armahtaen jotenkin sujui, fuugassa pääsin sivun verran. Semmoista se on vanhalla pahvipäällä.

Huolehdin perhekuntamme ruokahuollosta myös siinä ohessa, tänään tosin oli pelkkää lämmittelyä. Aamupalaksi soijajogurttia, ispagulansiemenkuorta ja pakastemustikkaa, lounaaksi eilisiä maksapihvejä ja basmatiriisiä, jotka myös olen valmistanut.

Sitten lähdin ulos, laitoin sukset jalkaan ja koin pikkupakkasessa tuossa pellolla hiihdellä, vaan murtui hangenkuori ja pelkäsin monojen puolesta. Kävelemään sitä piti myöhemmin lähteä, jotta tuli tämä ylen syntinen ruumis riittävästi rasitettua.

Vaan tuli siinä vastaan uutinen, että on muuan itseä nuorempi ikäkausitoveri- kuuluisuus jälleen kuollut. Toinen viikon sisään.

Ja taas sain ihan Yleitse tai Helsingin Sanomitse nauttia sitä sentimentaalista juttua, että kerro muistosi.

Sitä minä vain, että tuosta naapurista kuoli kanssa viime keväänä ihminen. Monelle tärkeä, vaan ei kuuluisa.

Ja sitäkin minä vain, että kun Tuomas Enbuske kirjoitti jotta hän se Nykäsen tavallaan tappoi, niin minä siihen, että mitenkähän T.E. ja muut pääsivät tappamaan? No tietenkin että se mäkimies niin halusi, ja että me tavalliset tattanat niitä Seuran, Seiskan ja muiden vastaavien irtonumeroita ostimme.

No toinen variaatio oli sitten se tämänpäiväinen. Suomi-Rockin tai – iskelmän ikoni. Ei ihan niin reposteltu kuin oli mäkimies, mutta nyt sitten kolleegoiden kimppuun. Joku puhkesi kyyneliin, joku lyyhistyi keittiön lattialle. Niinhän se aina käy. Pistäpä itsesi sille kohdalle. Mutta ei sinun eikä minun näistä kokemuksista (sentään onneksi) kirjoiteta.

Miten näitä, kuten tässä sitovasti osoitan, triviaaleja juttuja vielä triviaalimpine mausteineen  sitten julkaistaan niin valtakunnan vakavasti otettavissa uutiskanavissa kuin Maan Päivälehdessäkin?

Siksi, että me tavalliset tattanat niitä silmät tapillaan luemme. Vaikka ainakin minun 57 vuoden iässä meillä kaikilla on taatusti vielä suuremmat menetykset itse kullakin takanamme.  Useat meistä antavat marketin kassalle vielä ne kolikotkin, että saa oikein painettuna lukea. Modernimmeille riittää klikkaus, mutta ei hätää, kyllä ne maksun saa siitäkin.

Siis rakkaat ihmiset. Totta hemmetissä kuka tahansa liikuttuu ja kyyneltyy, kun tärkeä ihminen kutsutaan pois. Se on ihan yhtä iso menetys iskelmä- tai urheilutähdessäkin kuin vaikka kotiäidissä. Sillä erotuksella, että onneksi kotiäideistä ei näitä oksettavia myyntijuttuja tehdä.

Kaikella tällä vain tahdon sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset ainakaan maksako mitään mistään triviaaleista uutisista. Ja että vaatikaa Yle-veronne vastineeksi edes jotain alkeellista journalismia.

Yhtään väheksymättä sankareidemme poismenon aiheuttamia traumoja.

3 kommenttia artikkeliin ”Kuin heinää – miestä toiveen tosiaan

  1. äej

    ’Yhtään väheksymättä sankareidemme poismenon aiheuttamia traumoja.’
    tahi
    menneiden saavutuksia ja ihmisarvoa
    hyppää piru mieleen ja epäröiden sottuvoi: – Etteivät vaan julkkikset kuolisi sen takia että tietävät saavansa siten vielä enemmän julkisuutta!

    Tykkää

    1. …ja tehnevätkö sen velevollisuuventunnostaan heitä pyyteettömästi auttanutta tiedonvälitysteollisuutta viimeisiksi töikseen, ikään kuin vielä rajan takaa, auttaakseen.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s