Tänään aamusella kissamme tuli herättämään, kuten tapansa on. Palvelijansa oli tänäaamuna vähän laiskana, joten sain kissan etutassujen vuorotöpsäyttelyjä päähäni, ja lopulta vääntäydyin ylös, laitoin kahvin tippumaan, ruokin kissan ja hain lehden, jonka olen usein kyrillisin aakkosin nimennyt blogissani, laatikossa. Siinä oli monta hyvää lukua, kuten koti-Keski-Suomessa muinoin sanottiin.

Laitoin maidon kattilaan, ja sinne lihalämpömittarin hälyttämään, kun neste on lämmennyt 85-asteiseksi. Sitten otin kahvikannun ja kaksi mukia mukaan makuuhuoneeseen, avasin uusmaalaisen suurkaupungin sanomat. Tällä kertaa se näkyy asettuvan keskustaa ja kokoomusta vastaan, mikä seikka minulle toki sopii, sitoutumaton kun itse olen.

Mielenkiintoisin oli juttu afrikkalaisnaisesta, joka oli tullut ihmiskaupan uhrina Italiaan, sitten monen mutkan kautta päätynyt suomalaispikkukaupunkiin.

Sitten jo piippasi lämpömittari, ja kävin laittamassa vähän hellaan hönkää, ja sain paikkakuntalaisen viljelijän jauhattamat mannasuurimot kattilaan, sekoittelin, ja jätin hautumaan. Silmäilin erkkolaisen loppuun. Sitten oli aika nousta nauttimaan mannapuuro omasta pensaasta kerätyistä mustaherukoista keitetyn hillon kera. Että se on hyvää. Kun on oman kylän viljelijä jauhattanut vissiinkin vehnästään tällaista, ja omasta pensaasta kerätyistä marjoista viime loppukesänä keitettyä hilloa. Sokerit ja maito ovat toki valitettavasti pörssiyhtiöiden tuottamaa, mikä on vähän vakaumustani vastaan, mutta kuka se ihanteitaan pääsee noudattamaan. Minähän suhtaudun lämpimästi yrittäjyyteen, mutta nihkeästi yritystukiin ja pörssiyhtiöihin ihan määrätyistä syistä.

Koitti aika lähteä töihin. Puin päälleni valkean kauluspaidan, solmion sekä tumman puvun, pakkasin laukkuuni kotidigiurkujen nuottitelineeltä joitakin nuottikirjoja, puin päälle lammasnahkaisen koivistolaisreuhkan ja villakangastakin, kenkiydyin ja kävelin autokatokselle, josta käynnistin vuosimallia 2011 olevan dieselöljykäyttöisen, silloin vähäpäästöisen auton ja lähdin ajelemaan kahden ja puolen peninkulman päässä olevaan seurakuntamme vanhimpaan kirkkoon, jonka seiniä koristavat upeat maalaukset.

Saavuin sinne puoli kymmenen maissa, ja käynnistin urut, testasin vireen ja laitoin äänentoiston päälle, ihan itseäni varten. Sitten menin sakaristoon tervehtimään suntiota ja kappalaista, juttelimme juttujamme aina siihen hetkeen saakka, kun oli aika hiljentyä ja pyytää tehtävillemme siunausta. Näin teimmekin, ja minä nousin urkuparvelle.

Kappalainen toivotti ensin väen tervetulleeksi, sitten aloin minä soittaa Juhani Haapasalon säveltämää alkusoittoa, kunnes aloin lauleskella, että joka aamu se on armo uus. Kappalainen toimitti alttaripalveluksen ja saarnasi, minä siihen koin musiikit tehdä. Cesar Franckin pikkukappaleen soitin vastaukseksi, pari alkusoittoa soitin Juhani Haapasalolta, virret soinnutin tällä kertaa itse, loppusoiton improvisoin.

Komentojen jälkeen debriiffattiin kappalaisen kanssa tilanne, toivotettiin toisillemme kaikkea hyvää tulevalle viikolle, ja minä läksin kotiin. Oli minun ruuanlaittovuoro, ja leikkelin paria päivää aiemmin ostamastani kuolleen eläimen kappaleesta kalvoja pois, laitoin pintaan suolaa, pippuria ja pilkkomaani tuoretta timjamia, ja paistoin kuolleen eläimen kappaleen kiinni paistinpannulla. Sitten laitoin sen vuokaan, ja työnsin lihalämpömittarin kuolleen eläimen kappaleen sisälle, ja säädin uunin lämpötilan sopivaksi.

Kävin sitten vaimon kanssa pienellä ulkoilulla, ja palasimme parahiksi, että on kuolleen eläimen kappale syöntikypsä. Käärittiin kuolleen eläimen kappale folioon, minä tekemään salaattia ja parempi puolisko muun muassa keittelemään riisiä ja tekemään kastiketta lihaliemestä. Minä pilkkomaan salaattiaineksia ja niitä sekoittamaan, päälle vielä leikkasin eilen ostetusta kotijuustosta makoisia viipaleita.

Saatiin sellainen harvinainen asia kuin pyhäpäivän yhteinen ateria – tosin ulkoilua rajoittamalla ja toista hoputtamalla.

Seurasi pieni ettone, jonka jälkeen oli minun taas pukeutuminen pukuun, ravattinyöri piti kaulaan kiepulella, ja oli minun lähteminen Johan Höckertin suunnittelemaan, tiettävästi vuonna 1763 valmistuneeseen kirkkoon.

Siellä toteutimme niin sanotun sävelhartauden, jota olimme urkuritaiteilijakolleegan sekä viehättävän viulistirouvan kera jo aiemmin valmistelleet. Minun roolini oli toimia niin sanottuna laulajana. Että ei soittaa tällä kertaa tarvinnut. Sain laulaa Händelin, Buxtehuden, Mozartin ja Franckin kirkkomusiikkiteoksia, mikä ei minulle ole ihan vähän! Mutta tämän pikkukaupungin ympyröihin taitoni ja ääneni nipin napin riittävät, ja ihan kunnialla saatiin tuo tilanne tehtyä. Urkuri oli toki ihan maamme ja maanosamme huippua, viulisti etevä harrastaja ja minä, laulaja, sellainen amatööri, joka tuosta tehtävästä välttävästi selviää.

Oli meillä aamun kirkonmenojen jälkeen puhetta tästä yhteiskunnasta Haikaili meistä suurperheisin, eli se kappalainen, 1980- luvun perhetukia. Ne menivät 2000- luvun aikana, Lipposen hallituksen päätöksillä kuulemma.

Eikös se ollut joku vasemmistolainen, marxisti, se Lipponen? Vai oliko?

Joo, en minä tiedä, että oliko. Sen kuitenkin tiedän, että poliittisessa keskustelussa suorastaan rakastetaan yksinkertaistuksia ja kategorisointeja, asioista puhutaan harvemmin. Varmaan ne ministerit asiaa puhuvat, mutta kenttäväki, möllykkäväki, kuten Veikko Huovinen asian ilmaisi, tekee sitten näitä kategorisointeja. Toki tekevät ministeritkin, eipä silti, mutta he sentään joskus saattavat asioidenkin äärellä olla.

Olisiko se kuitenkin syvin kansanvallan ominaisuus se seikka, että puolueita kannatetaan vähän kuin urheilujoukkueita. Ja että vaikka sanan säilä heiluu ja jos ei nyt suoranaisia törkeyksiä niin asiattomuuksia kuitenkin huudellaan puolin ja toisin. Ehkä se vain kuuluu pelin henkeen. Niinhän ne kuulemma huutelevat väliin ihan Eduskunnassakin, ja mikä ettei, kun kerran Britannian parlamenttikin…

Senpä tähden mina, ylen totinen ja yksivakainen eläjä ,teen viisaimmin, kun annan halullisten hallita. Parhaiten teen, kun soitan ja laulan niin hyvin kuin osaan, ja tapaan oikein mukavia ihmisiä työni puitteissa.

Mukavaa phäiltaa ja tulevaa viikkoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s