Voidaan sanoa, että kun tammikuussa 1992 olin soittanut ensimmäisen jumalanpalveluksen, tiesin, miksi haluan isona – olin tuolloin vasta kolmekymmentävuotias.

Tänään minulla on edessä hankala työtehtävä. Niin kauan, kun olen näitä hommia tehnyt, tämä tehtävä on välillä ollut painajaismaisen hankala.

Mikä se niin hankala tehtävä on?

Palaveriko? No ei kylläkään. En minä niitä suuremmin rakasta, mutta pystyn laittamaan itseni sille kohdalle, että niistä selvitään, vaikka lähinnä liperisakki saattaa keskenään rähistäkin. Tilastojen teko? No, ne menee siinä sivussa, usein mobiililaitteen tilastointisovelluksella. Kehityskeskusteluko sitten? No ei, itse asiassa sellainen tässä käytiinkin, kyllä senkin tekee. Mitä jää jäljelle? Keskiviikkoisin ei ole jumalanpalveluksia. Eikä se ole hartauskaan, kyllä ne istuu, eikä siinä tarvita kuin istumalihaksia. Eikä haudata. Entä onko se kaste? Ei, sillä niissä olen sen kerran kun mukaan pyydetään, suorastaan mielelläni.

Se on rippikoulun pito. Se on minulle hankalin työtehtävä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen rippikoulua pitäessäni jossain vaiheessa sanonut, että nyt en kyllä jaksa teitä, menkää pois.

Ei se nuorten vika ole. Minulla vain ei ole heidän maailmaansa minkäänlaista kosketuspintaa, enkä haluakaan olevan.  Ja on minun kohtuuden nimessä sanottava, että noin kuusi tapausta kymmenestä on taas sellaista, että tuo kammoksumani työtehtävä menee ihan hyvinkin. Jos teinit tajuaa, että tuo papparainen on sinänsä ihan ystävällinen, mutta heidän kannaltaan hieman tyhmä, mutta katsotaan nyt tällä kertaa… Yksi työkaverini kolkuttelee jo eläkeikää, ja viihtyy taas kammoamassani hommassa erinomaisesti. Eikä taatusti ole selvillä nuorison megatrendeistä, mutta osaa jotenkin hienosti olla niiden kanssa. Ja tietty kun on sellainen mielellään jalkapalloa ja muita urheiluja harrastava, niin pärjää eritoten poikien kanssa hyvin. Minullahan on semmoinen rajoite, että inhoan kaikkea urheilua, erityisen syvästi kaikkea joukkueurheilua.

No, työkaverit ovat suhtautuvaa porukkaa. Ne ymmärtävät, ettei minua kannata jättää keskenään teinien kanssa, sillä kun ne alkavat minua haastamaan ja koettelemaan, en heidän haasteeseensa enkä koetteluihinsa vastaa, vaan lopetan sen alkuunsa. Mutta olen ”sakissa nätti poika”, kuten Hiltu-Jakki luonnehti Kalle Päätalon Arvi-setää.

Sekin minun on rehellisyyden nimessä sanottava, että ainoat kerrat, kun olen ammatinvaihtoa miettinyt, liittyvät juuri rippikouluun. Se on pahimmillaan todella epämiellyttävää hommaa, ja joskus olen tuon koettelemuksen päätyttyä tullut kotiin ja halunnut lähteä vaikka kenkiä myymään tai kyselemään, olisiko sahalla töitä. Se on tavallaan sääli että asia näin on, sillä nuorissahan se olisi tulevaisuus, tässä meidän organisaatiossakin.  Onneksi meillä on hyviä pappeja ja nuoriso-ohjaajia, jotka jaksavat ja osaavat touhuta näiden vanhemmistaan ja muista aikuisista vielä riippuvaisten, aikuistumisen ensi askelia ottavien Sturm und Drangia.  Minä olen mieluusti tässä hommassa äärimmäisellä ulkokehällä, juuri sen verran kuin ihan pakko on.

Tiedän ja myönnän ehdottomasti, että äsken kirjoittamani ei ole fiksua tekstiä. Mutta vetoan professori Martin Wegeliukseen, joka sanoo jokaisen musiikkia opiskelleen tunteman teoksensa ”Kenraalibasso” esipuheessa, että kaikista ei ole kaikkeen. Toki osaan ne nuorten laulut soittaa, ja pistää niihin vielä ekstraakin. Ja olen kasannut kymmeniä kertoja konfirmaatioihin oikein bändinkin, mutta se on kyllä ollut se maksimi, mitä meitä erottavalle kuilulle on saatu tehtyä. Ja se ei merkitse yhtään mitään.

3 kommenttia artikkeliin ”Hankala työtehtävä

  1. äej

    rehellistä tunnustamista.
    Turhaan puolustauvut: ’Tiedän ja myönnän ehdottomasti, että äsken kirjoittamani ei ole fiksua tekstiä.’
    On se, ja kiertelemätöntä ja kaunistelematonta.

    Moni peruskoulun, ainakin ylempien luokkien, ope on samaa mieltä: ja aattelepa että niiden on astuttava joka päivä virkaansa sillä aikaa kun sie saat luritella mendelsonejas ihan himona. 🙂

    Sillon tällön astut noihen suvaitsemattomien (lopulta vain muutama kovaääninen, joita muut eivät uskalla vastustaa) eteen, niin sitä enemmän nautit sitten muuna aikana virastas ja olemassaolostas.

    Ilman kärsimystä ei oo ilova!

    (Hyvähän se on täältä turvasta päästellä)

    Tykkää

    1. Hikkaj…
      Ennen nykyiseen asuntooni muuttoa, joka tapahtui 31.12.2002, opetin musiikkia peruskoulun 3-6 – luokkalaisille erään keskisuomalaisen entisen kunnan ala-asteen koulussa. Jouduin tekemään niin, koska osa-aikaisen kanttorin palkka ei riittänyt vuokraan, laskuihin ja ruokaan. Ei riittänyt tuollakaan konstilla, mutta tuloon pain se oli. Pois lukien joulu- , syys-, hiihto – ja kesälomat, jolloin olin sen puolipäiväisen varassa.

      Millaista oli opettaa lapsia ja varhaismurrosikäisiä`?

      He, semmoista, että vannoin, että rutto minut syököön, jos koskaan enää koulussa opetan. Minä en taho. Ei ole pinnaa, ei ole huumoria, ei kärsivällisyyttä, ei hyvyyttä, ei niitä ominaisuuksia, joita kunnon opella on.

      Esitän täten syvän kunnioitukseni niille, jotka sitä hommaa jaksavat.

      Tykkää

  2. äej

    yleensähän se on niin että käypäläiset ovat huonommassa asemassa kuin vakituiset jokapäivä ’eesistuvat’ opet.
    Muistan omalta, jopa lukioajoilta, miten paljon huonommin käyttäydyimme sijaisopeja kohtaan. Ei niitä ottanu oikein tosissaan.
    Jos muutaman tunnin viikossa käyt koulussa pitämässä, jäät helposti ulkopuoliseksi ’mittee se tänne tuli! -tyypiksi’.

    En muuten minäkään enää läksis opeksi mistää hinnasta, täällä eläkeläisorrella on niin hauska olla ja kotkotella. 🙂
    Enkä siun hommaas, kun en erota urkoja flyygelistä.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s