Hajahuomio

Kävin viikkomessun soitettuani kaupassa ostamassa kotiin kaikkinaisia syötäväksi ja juotavaksi tarkoitettuja tuotteita.

Kauppaan mennessäni oliko se Iltalehti ettei saati -Sanomat, joka lööpissään ilmoitti ja sitovasti osoitti, kuten Hannu Taanila sanoisi, että on karkeita laiminlyöntejä vanhustenhoidossa myös julkisella puolella.

Niin. Näin on. Olen nähnyt. Itse edellisessä päreessäni kerroin nähneeni kunnallisessa hoitopaikassa vaipoissa ja lääketokkurassa makuutettavia. On niitä ollut myös yksityisellä puolella nähtynä.

Se ei tässä ole tärkeää, että onko se hoitopaikka julkinen vai yksityinen, vaan kyllä se on ilman sarvia ja hampaita k u n n a l l i s p o l i i t i k k o j e n asia, miten he haluavat hoitaa niiden lähimmäisten, jotka eivät omin avuin selviä, asiat. Siinä on muutama vaihtoehto.

  1. hoitaa asia kunnolla. Osoittaa riittävät taloudelliset resurssit joko julkiselle tai yksityiselle hoitolaitokselle.
  2. säästää kustannuksista. Tämä tarkoittaa lääketokkuraa, vaipanvaihtoa kerran viikossa.
  3. jättää heitteille.

Se, että se on kunnallispoliitikkojen vastuulla, on tietenkin seuraamusta siitä asiaintilasta, että maamme Eduskunta on jossain vaiheessa siirtänyt valtiolle kuuluneet tehtävät, kun niistä ei valtio oikein selvinnyt, kun eivät valtakunnanpoliitikot kyenneet asiaa hoitamaan.

Mistä seuraa, että poliitikot eivät tahdo voida tälle asialle mitään, mikä on tässä sitovasti osoitettu.

Sillä minulla on empiiristä kokemusta vierailijana. Vuonna 2003, kun aloitin nykyisen työnantajani palveluksessa, kuului tehtäviini usein hartaudet vuodeosastoilla ja hoitopaikoissa. Kaikista kamalin oli julkisen puolen osasto, jossa olivat kaikista huonokuntoisimmat ja muistisairaat. Silloin ajattelin, että kun ei koskaan tänne tarvitsisi joutua. Sitten oli yksi yksityinen, joka sittemmin on jätille myyty. Siellä oli hyvät olot. Kaksi kissaa  kulki hoidokkien keskuudessa, he olivat tyytyväisen oloisia. Ovat yllättävää kyllä vieläkin.  Oli myös hyvä julkisen puolen osasto, jossa muistisairaatkin saivat arvokasta kohtelua. Oli hirvittävä, surkea yksityinen hoitopaikka, jota valtakunnanmediaa myöten reposteltiin. Kun muuan tuttavani sinne joutui, olin kauhuissani.

Olen todella suuresti vakuuttunut, että tämä juttu on tosiaan poliitikkojen, joko kunnallisten tai valtakunnallisten, vastuulla. Se ratkaisee, onko näistä niin sanotuista vastuun kantajista kantamaan vastuuta vaiko ei.

Ja hyvänen aika, etenkin minä lapseton toivon kovasti, etten joudu niille pami-vaippa-osastoille! Eihän minulla silloin ole yhtään ketään puolustajaa. Kukaan ei tee minusta laulua kuten hovimuusikko Ilkka. (Esperi doesn’t care).

Niin me kehittyvän hyvinvointivaltion kasvatit, jotka lähestymme kuudetta kymmentämme, joudumme ihan oikeasti miettimään, että (anteeksi lainaus, toimittaja Taanila)  välitämmekö me täällä Kokoomuksessa, me täällä Keskustassa tai me täällä Demareissa niistä kansalaisista, jotka ovat aikanaan lisäarvoa tuottaneet, mutta eivät enää tuota.

En minä muuta teille poliitikoille kuin että hävetkää, kannastanne huolimatta.