Oli tämän päivän Helsingin Sanomissa, sen sivulla A12, juttu tästä kunnioitetun pääministerin lausumista viikonloppuna. Enpä ollut kuuntelemassa, kun tuppaa nuo poliitikkoparkojen pökinät olemaan monesti sellaisia, ettei niitä jaksa kuunnella, vaikka pitäisi.

Pääministerihän väitti, että arkkivihollisensa punavihreät vai oliko se vihervasemmistolaiset lopettaisivat metsien talouskäytön kokonaan. Tietenkin nousi se vastaäläkkäkin, sitähää hyö puhhuut mihin pystyyt, tuumisi Rokka, Antero, tähän.

Pääministerin yllä mainitussa tilanteessa puhumat lauseet ovat sinänsä ihan tyypillisiä ihmisille ikään, sukupuoleen, yhteiskunnalliseen asemaan, poliittiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen tai mihin tahansa ominaisuuteen katsomatta. Vai etkö tunnista itseäsi? Kun vieroksumasi ihminen sanoo yhdenkin lauseen, joka ei sinua miellytä, niin eikö olekin niin, että mielessäsi, ellet tee töitä ja käytä mahdollista sivistystäsi, niputat hänet kaikessa itsellesi tärkeän vastustajaksi. Varsinkin, jos et joudu häntä kohtaamaan ihan sellaisenaan. Television vaaliväittelyt eivät ole sellaisia kohtaamisia, niissähän eletään vastakkainasettelusta.

Ilmiö ei ole mitenkään uusi, ja sitä on esiintynyt kaikkialla ja kaikkina aikoina. Olisiko pohjimmiltaan kyse pienen ihmisen perustunteesta eli pelosta kaikkea outoa kohtaan, kaikkea sellaista kohtaan, joka ei ole tuttua ja turvallista? Ihmisen maailmankuva kun rakentunee hänen jokapäiväisen elinympäristönsä olosuhteista, ja se saattaa muuttua olosuhteiden muuttuessa.

Mutta eihän pääministeri ole ns. pieni ihminen. Hän on varmasti älykäs, sillä eihän kai tuollaiseen asemaan kuka tahansa jurtti pääse? Ovela on pääministerin ja muunkin poliitikon oltava, ei passaa paskantaa siihen mihin kyykistyy. Poliitikon yksi tärkeä ominaisuus on se, että hän tavoittaa yleisönsä ja saa heidän luottamuksensa puolelleen.

Olisiko pääministeri vaikka kosiskellut hallitustouhuissa pahan kerran unhoon jäänyttä peruskannattajakuntaansa, maaseudun ihmisiä, joilla monella on korjuukypsää metsää pystyssä?   Ja saattaahan hän ihan aidostikin ajatella, mitä sanoi, vaikka kyllä eppäilen jonkun verran.

Tällä mietinnälläni en nyt mitenkään tahdo trollata tai muuta, vaan paremminkin yrittää ymmärtää poliitikko- nimisen ihmistyypin ajattelu – ja toimintatapaa. Kohtalaisen varma olen, että jos Helsingin Sanomat tutkisi kaikkien poliitikkojen puheiden perustumisen faktoihin, niin kyllä aika moni narahtaisi.

Mutta hei, meillähän on hallintomuotona demokratia, kansanvalta. Lait säätää Eduskunta, joka valitaan vaaleilla. Asioihin on lupa vaikuttaa myös etujärjestöjen kannanottoineen ja keinoineen, vaikka moni sitä harmitteleekin. Ainakin tämä Liike Nyt, tämä Sus, on jotain tällaista lausunut (tästä käy siis ilmi sitovasti, että aiemmin väittämäni pitää ainakin minun kohdallani paikkansa, mina kun vieroksun like Nytiä). Jopa kansalaisilla on oikeus tehdä aloitteita, kerätä nimiä.

Tähän hallitsemisen ja vallan  peliin sitten lähdetään erilaisilla konsteilla. Joku tykkää mennä asialinjalla, perustaa puheensa tutkimuksiin ja faktoihin, tuo aatettaankin siinä esille. Se on valitettavan tylsä tapa, sillä siitä ei synny välihuuteluita täysistunnoissa eikä muutakaan viihteellistä. Mutta kun kaivelee kansalaissodan, punaisen ja valkoisen terrorin, stalinistit, Kemin lakot, voivuoret, K-linjan diktatuurit, Kekkosen, Ahtisaaren, Ahon hallituksen ja kaikki mahdolliset esiin, niin viihdyttävää teatteriahan siitä tulee.

Ennen minä sitäkin kuin ulkovaltojen trollausta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s