Kirjoitin aika kauan sitten yhdestä Kaukosta.

Mitä mahtaa Kauko tuumia näistä päivistä? Pitääkin  suunnata objektiivi Kaukoon, joka (vilkaise linkki) on edelleen hengissä ja vielä täydessä järjessäänkin, mitä sillä nyt tarkoitetaankaan.  

Maanantaiaamuhan se taitaa olla. Kauko herää, ei ole krapulaa. On edellisestä eläkkeen maksamispäivästä jo kulunut sen verran, että kaikki raha on käytetty. Syötyä ei ole tullut tällä viikolla kuin kerran päivässä,  seurakunnan ruuanjakelusta saadut ryynit ja makaronit riittävät vain kerran päivässä syömiseen. Pakastimessa ei ole kuin huurretta ja jääkaapissa kuin valot. Eläke tulee perjantaina, joten odotellaan, katastellaan.

Postiluukusta on tullut joidenkin lähettämiä mainoksia.  Nämä ne kaikkea lupailee, mutta ei se Kaukoa koske. Eläkkeelle kerkisi ennen aktiivimallia, sentään ei hänen pientä  eläkettään millään malleilla pienennetä, hän pienentää sen ihan itse.

Hajamielisesti hän etsii, olisiko kaapin perällä kahvia, ja sitä on kuin onkin sen verran, että siitä puoli pannullista saa. Suodattimet ovat lopussa, mutta onpa talouspaperirullaa vielä sen verran, että siitä saa suodattimen taiteltua. Kahvin tippuessa hän katselee hajamielisesti saapunutta mainoskasaa. Sattuu silmiin, että joku ehdokas tulee torille, ihan parinsadan metrin päähän, puolilta päivin. Tarjoilee kahvia ja grillimakkaraa. Sinne siis, koska seurakunnan ruokapakettien jako on vasta tiistaina.

Hyvissä ajoin ennen puolta päivää Kauko etsii ulkovaatteet, kenkiytyy ja lähtee ulos. Torilla on tosiaan ihmisvilinää, ja siitä huolimatta saa Kaukokin käteensä grillimakkaran, ehdokkaalla näkyy jututtajia olevan. Hyvä niin, sillä Kauko ei osaisi häneltä mitään kysyäkään.  Silti jää hän norkoilemaan, sillä mihin hänellä kiire on. Entisiä työkavereitakin käy ehdokkaan puheilla, jokunen moikkaa Kaukoakin puoliynseästi.

Ja käy niinkuin Kauko on salaa toivonutkin: Kun vaaliväki on lähdössä, on kuin onkin grillin päällä kolme makkaraa. Makkarankääntelijä aikoo heittää ne roskiin, mutta Kauko menee paikalle, ja kysyy nöyrästi, että voisiko hän saada ne. Jos kerran muuten roskiin menevät. Ja niin hän saa folioon käärittynä kolme grillimakkaraa, ja hän kiittelee vuolaasti. Kysyy vielä, että mikä se tämän ehdokkaan numero on, ja ajattelee, että jos sitten vaalipäivänä saa ajalliseksi lähteä, niin hyvin voisi vaikka makkaroita jaellutta ehdokasta äänestääkin.

Sillä tänään hän saa ensimmäistä kertaa viikkoon vatsansa täyteen. Toki saisi muutenkin, jos vähän malttaisi olla sen oluen kanssa visummin. Hän menee kotiinsa, ja pitkästä aikaa vähän siivoaa yksiötään. Kerää kertyneet mainokset pöydältä, käy viemässä roskiin. Ottaa imurin, ja näkyviltä paikoilta imuroi lattialta pölyt pois. Hursaiseepa mopillakin likaisimpia kohtia, laittaa sitten uunin päälle, ja lykkää makkarat folioissa lämpenemään vähän.

Sitten hän oikein pöydän vieressä istuen syö ne kolme makkaraa, ja vatsa tulee täyteen. Tyytyväisenä hän köllähtää sohvalle ruokalevolle. Huomenna pitää olla siellä ruokakassien jakelussa jonon etupäässä, sillä pärjäisi kyllä loppuviikkoon asti. Jos sitten perjantaina kävisi kaupassa taas, silloin on eläkkeen maksupäivä.

2 kommenttia artikkeliin ”Kaukon vaalikuume

  1. Tuttua tarinaa köyhyydestä. Täällä Hgissä noita makkaran- ja kahvintarjoajia on onneksi enemmän, vähän joka nurkalla parin viikon ajan. Moni saa syödäkseen, kun vaan jaksaa kävellä paikasta toiseen. Bussilippuihin ei ole varaa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s