Huomenna olisi sitten se päivä, kun pitäisi käydä sanomassa sanasensa yhteisten asioiden hoitoon. Lähinnä siis, että kenenkä haluaisin olevan mukana päättämässä asioista.

Epäpoliittiselle henkilölle se oli haasteellista. En ole puolueuskossa, joten jouduin perehtymään vaaliteeseihin ihan vaalitentitse tai vaalikoneitse.

Vaalitenttien ongelma oli puhetaidollinen, retoorinen. Etenkin tilanteissa, jossa oli useampien puolueiden puheenjohtajia, oli lähtökohtaisesti vastenmielinen. Oli niin, että ihmisten käyttäytyminen näissä kohtaamisissa oli monesti rökälemäistä ja tympäisevää. Jos joku yritti asiansa sanoa, vastauksen päälle alettiin huutamaan. Ehdotankin, että jo varhaiskasvatuksesta lähtien aletaan opettamaan, että toisen esittämä asia kuunnellaan loppuun, jonka jälkeen esitetään vastaväitteet ja kommentit. Kuulemma maamme Eduskunnassakin on vallalla ns. välihuutelut, ja olen suunnattoman hämmästynyt, ettei Eduskunnan puhemies tällaiseen puutu kovalla kädellä.  Perustan tämän ehdotukseni sanomalehdestä, Helsingin Sanomista, lukemaani.

Näihin asti olen ollut sitä mieltä, että antaapa halullisten hallita. Mutta näinä aikoina olen pikku hiljaa aktivoitumassa. On ollut niin paljon tuolla maailmalla kyseenalaisia ilmiöitä. On vaikka Silvio Berlusconi, joka päälle huutamalla sai puheenvuoron ja asiansa läpi. Mitä kuuluu Italialle? On Donald Trump, joka huutamalla ja mielikuvituksellisesti syyttämällä saa äänensä kuuluviin. Mitä kuuluu Yhdysvalloille?

Juttelin itselleni hyvin läheisen ihmisen kanssa puhelimessa tässä hiljattain. Hän tuumi, että somen perusteella Suomeen ei kaivata demokratiaa vaan diktatuuria.

Toisaalta muuan Facebook-ystäväni vuodatti hiljattain nähtyään puolueiden kannatusluvut, että äänestämme Eduskuntaan avoimen rasistisen henkilön, jolla ei ole edes peruskoulun päästötodistusta.  Niin tekee äänestäjät kyllä. Mutta onko kansa tuolloin väärässä?

Sanoi muinoin Aleksanteri Suureksi nimittämäni herra Stubb, että politiikka on rikki. Niin se on, pahemman kerran. Tasavallan Presidenttikin on tuonut julki huolensa polarisoitumisesta, siis siitä, että eri mieltä olevat kategorisoidaan välittömästi eliminoitaviksi vihollisiksi.

Minä sanon, että konsensuksessa ei ollut mitään vikaa. Eri tavoin ajattelevat pystyvät tässä kauheassa konsensuksessa keskustelemaan, hakemaan vaikka pienintä yhteistä nimittäjää.  Ja hoitamaan yhteisiä asioita. Toki kompromisseja tehden. Mutta asia on niin, että kompromissit ovat tie sopuun. Jos tanssitaan kenen tahansa pillin mukaan, se on ongelma. Sillä silloin on suuri osa, jota ei tanssita ollenkaan.

Nimimerkki kansalaisyhteiskuntaa kannattava.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s