No niin, tässä on lomailtu päälle kaksi viikkoa.

 

Kameraa on tullut raksuteltua joka ikinen päivä, ja kaipa jokunen tänne blogiinkin pitää julkaista.

DSC00895

Kalatiira lenteli yläpuolella yhdellä saarireissulla.

DSC01165

Merilokit ulkoluotojen tuntumassa.

DSC01173

Tätä tovin mietittiin kotona: minkä lokin poikanen tämä on. Missään tapauksessa tämä ei olle rantasipi, kuten joku Facebookissa ehdotti. Kyllä tämä on joku lokin poikanen.

DSC01176

Harmaahaikara lenteli jonakin iltana saarireissulla kuvaajan yli.

DSC01178

Minä en tavoittele kuvattavikseni mitään harvinaisuuksia. Tämä kalatiira kelpasi hyvin. Näitä näkee näillä meidän rannoilla aina.

DSC01195

Mutta pläkä, tyyni, tuuleton meri, on aina kuvaamisen arvoinen kenelle tahansa. Tänä kesänä on ollut todella paljon niin tuulisia päiviä, ettei moottoriveneellämme ole ollut mitään asiaa edes tuohon kotilahdelle. Nyt päästiin ihan reilusti tuohon Selkämeren puolelle, ja ilta oli ihana.

DSC01206

Saaren nimi on Vähä-Haurunen. Se on Selkämeren laitamilla, sellainen kallioinen, pusikkoinen saari. Hyvällä onnella siellä näkee merikihun tai harmaahaikaran. Saarella on paikallisen veneily-yhdistyksen huoltama autiotupa, jossa voi yöpyä.

DSC01207

Näillä main voi silmiinsä saada vaikka tällaisen konttilaivan. Olisiko Raumalle menossa tämä.

DSC01216

Näin syntyjään keskisuomalaisen silmiin miellyttävintä on tietysti nämä maisemat, joissa pilvet heijastuvat suureen veteen.

DSC01221

Lienee jonkin lokin poikanen tämäkin.

DSC01228

Venematkalla väylää pitkin saattaa kohdata tällaisia vesilinnun poikueita.

DSC01230

Mannerveden ja Selkämeren aavan rajamailla olevan saaren rannassa ruokaili kyhmyjoutsen.

DSC01237

Vuosi sitten tuon pilven mailla raivosi hurja metsäpalo.

DSC01241

Koti-Pyhämaahan saapuessa oli väylällä uiskentelemassa joutsenperhe. Vanhemmat ja kolme rumaa ankanpoikasta.

Tällä kertaa ei kesälomalla ihan hirveästi poistuttu tästä kotoa. Se ei oikeastaan haitannut, sillä saamme olla melko lailla rauhassa normaalisti. Pikku kissanpoikamme sai hyvin totutella uuteen asuinympäristöönsä, ja vanhempi kissa taas totutella nuorempaan tulokkaaseen.

Maailma menee miten menee. Sotaveteraanit alkavat olla haudatut, joten Euroopassa ja Venäjälläkin valtaan pääsevät tyypit, jotka tykkäävät uhota. On muuten aika jännä tilanne se, että vaikka edellisestä maailmansodasta on kirjoitettu hyllykilometreittäin kirjoja, jotka kertovat tuon olosuhteen mielettömyydestä, ei nykyihmiset tunnista tuota hulluutta.  Suosittelisin kaikille populisteille luettavaksi niitä kirjoja, jotka kirjoittivat sodissa mukana olleet. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on hyvä. Jos ei kirjaa pysty lukemaan, voisi katsella Sam Peckinpachin Rautaristin.

No, tämä minunkin puheeni on toki poleeminen. Uskon vakaasti vaikkapa Veikko Huoviseen, joka vakuutti syvällä rintaäänellä siitä, ettei sillaiset vaatteet, korvikekengät tai sikurikahvi ole mitään tavoittelemisen arvoista. Myös olen tänäkin kuluvana suvena katsellut erään varsinaissuomalaisen seurakuntakodin sankarivainajatauluista, kuinka noin 3000 asukaan pitäjästä kaatui viikon aikana kymmenen nuorukaista Näätäoja- nimisessä paikassa.

Minusta on niin, että jos edellä mainittu tapaus käy, niin se on kamalaa. Kannattaisi käsittääkseni kaikin mahdollisin keinoin välttää tällaista kauheutta. Uskoisin, että jos maailmaa johtaisivat erilaiset ihmiset kuin on vaikka Setä Samulilla, Venäjällä, Kiinassa, joissakin Euroopan maissa, ei tällaisia uhkakuvia tarvitsisi viritellä.  Minun nuoruudessani oli Ameriikassa presidenttinä muuan Ronald. Hän piti tärkeimpänä asianaan sotia silloista Neuvostoliittoa vastaan. Muistan vielä armeijasta päästyäni, kun olin yhdellä rakennustyömaalla töissä, kun vakaana ja luotettavana ihmisenä pitämäni sähkömies luonnehti tuota maailman mahtavinta miestä epiteetillä ”saatanan sotahullu”.
Tätä Ronaldia pidetään nykyisin ns. suurena presidenttinä. Minun mielestäni hän on kaikella tavoin surkea presidentti, joka ansaitsisi vain sen, että koira kävisi nostamassa kinttuaan…

Vaikka hänen nk. ansiostaan ehkä kirjoittelemme livenä tänne verkkoon. Voisin hyvin elää ilman tätä. Se, että ei jouduttu ydinsotaan, oli toki hyvä asia. Tiesiko Ronald bluffinsa, on sitten eri asia, johon en ota kantaa. Muistan vain sen ahdistuksen, joka armeijasta pääsevää nuorukaista kohtasi, Että joko taas tätä joutavaa…

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s