Kirjoitan tätä elokuun lopun leppeänä iltana. Edessäni etuvasemmalla näen kasvihuoneen, jossa hyötykasvien oksat notkuvat punakeltaisia tigerella-tomaatteja, kasvihuonekurkuissa näkyy olevan useita poimintakypsiä hedelmiä, joita normaalisti haetaan marketeista, mutta kuukauden päivät ollaan haettu tuosta omasta ansarista, kuten tomaattejakin. Keltainen pensastomaatti teki tänään ensimmäisen kypsän hedelmänsä, punaisia ja punakeltaisia ollaan kolmet neljät viikot jo syöty.

 

Mutta lähdetään vuodenaikojen kehuminen ihan kalenterista.

Tammi-helmikuu on sydäntalvea. Sisämaassa usein lumi valaisee muutoin ankeaa pimeyttä, ja joskus täällä lounaassakin. Helmikuun lopulla äijä aktivoituu, ja haeskelee ruukkuja ja kylvömultaa, kylvää tomaatin siemenet.

Maaliskuulla lähdetään monesti Lappiin. Tomaatin taimet on koulittu, pinaatin siemenet on hyvä kylvää tässä kohdassa.

Huhtikuulla tänä vuonna oli jopa helteitä. Ja koivuihin puhkesivat lehdet. Menee se joskus toukokuullekin. Taivas on selkeinä päivinä mukavan värinen. Veneen pääsee monesti laskemaan mereen jo huhtikuussa, niin kävi tänäkin vuonna. Tosin piti laitattaa ohjauskaapeli ammattimiehellä, ja se vähän venytti toimenpidettä.

Monesti toukokuulla pääsee istuttamaan viljelemänsä ja vaalimansa tomaatintaimet kasvihuoneen multaan Maalis-toukokuussa on mukava seurailla muuttolintujen saapumista. On suurikokoisia vesilintuja, on pienempiä siivekkäitä, joita luonnonystävä havannoi kiikarilla tai pitkäobjektiivisella kameralla.

Kesäkuu on monasti oikukas. Pitää varjella kylvöksiään hallaa vastaan, mutta tuo hillitön valo on kyllä jotain suurenmoista! Täällä lounaassakaan ei oikein ole pimeää hetkeä koko vuorokaudessa, puhumattakaan sitten elämästä tuolla vaikka ihan keski-Suomessa tai pohjoisessa. Täällä lounaassa ei ole haitallisessa määrin hyttysiäkään. Sitähän sitä toivoo, että mustikan pölytys onnistuisi.

Moni puutarhanpitäjä näillä kulmin kylvää varhaisperunan tosi aikaisin, jotta saisi juhannuksena uutta Siikliä pöytäänsä. Äijän ruokakunnassa riittää hyvin, jos heinäkuulla saadaan. Eipähän tarvitse kylvöksiä peitellä. Mutta onhan se tuo niin sanottu kukkein kesä kyllä hieno. On vaikka minkä sortin pillikkeitä, kelloja, ja alkukesän voikukkakukinnotkin riemastuttavat.  Viidestä kymmeneen minuuttia päivässä kuluu viljelysten kastelemiseen tai lannoittamiseen.

Syyskesällä puutarha alkaa tuottaa jotain. Sipulit kasvavat, härkäpavut tekevät palkojaan. Perunaa alkaa saada, tomaatit, avomaan ja kasvihuonekurkut alkavat kypsyä. Markettien antimet alkavat tuntua tympeiltä! Heinäkuulla kypsyvät mustikat, ja niitä on mukava kerätä ja säilöä pakastimeen.

Entä myöhäissyksy sitten? Mikseipä sekin menisi. Jos olisi vaikka semmoinen tilanne, että olisi hiljaisen järven rannalla, ja laittaisi aamulla tulet pönttöuuniin, niiden palaessa kävisi muikkuverkoilla ja sitten lämmittelisi kohmeisia käsiään pönttöuunien kupeessa. Sitten laittaisi pellit kiinni, lueskelisi vaikka kirjoja. Tämä on käypäistä ajankulua ihan marraskuulle asti.

Marras- joulukuu on sinänsä melko tympeää aikaa. Mutta jos sattuu olemaan taivas pilvetön, niin voi vaikka etsiskellä jotain tähtikuvioita ihmeteltäväkseen: Iso Karhu, Orion, Seulaset.

Että on näissä Suomen vuodenajoissa paljonkin hyvää. Melko ratkaiseva on sää, onko se kuulas vai pilvinen tahi sateinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s