Kirjoitti alati luotettava ja vakavasti otettava Хельсинкская правда ihan öylyssäpäivänä, syyskuun ensimmäisenä, ansiokkaan jutun siitä, mitä kaikkein rikkaimmat ajattelevat. Asiaa olivat tutkineet professori Anu Kantola ja akatemiatutkija Hanna Kuusela. Tavailin jutun viikonloppuisin laatikkooni kannettavasta paperisesta aviisista samalla aamukahvia lunkun silloin toisen tällöin nauttien, ennen kuin oli lähteminen toimittamaan kanttorin virkaa seurakuntamme toiseksi vanhimpaan kirkkoon. 

On niin, että kirkonmiehisyydestäni huolimatta  jostain syystä luotan tieteeseen, silloin, kun se täyttää tieteen kriteerit. Että tarkastellaan ilmiötä mahdollisimman objektiivisesti, ja kerrotaan tuloksista. Erityisesti pidän sellaisista tutkimuksista, joiden esipuheessa ei jo valmiiksi kerrota, että tässä tutkimuksessa osoitetaan sitä tai tätä maailmankatsomuksellista, vaan että tässä tutkimuksessa kerrotaan niistä havainnoista, mitä sitä tehdessä saatiin, ja jätetään johtopäätösten tekeminen ihan itse kullekin. Tiedossani ei ole tästä Kantolan ja Kuuselan tutkimuksesta sitä, mitä sillä pyritään osoittamaan, mutta mielenkiintoinen ja pienestä kansanosasta ilmeisen hyvin kertova se on. Radiossa sanoi jompikumpi heistä aamusella, että johtopäätöksen saa tehdä kukin ihan itse, mitä seikkaa pidän kovasti sivistyneen ihmisen merkkinä.  Sivistynyt ihminen kun tietää, että ihminen suodattaa informaation aina arvomaailmansa läpi.

Sen verran olen Kauppalehteä, tätä talouselämän ja menestyvien ja rikkaiden правдаa, lukenut ja jopa muinoin puolisen vuosikymmentä tilannut, että osasin jo vähän aanailla, mitä tuleman pitää. Sitähän hyö puhhuut mitä ossaat, sanoisi Rokka, Antero.  Että kyllä ne ovat nuo yksilön omat valinnat, mitkä sen menestyksen tuovat. Niinhän se toki onkin. Bisneksessä pärjäävät ovat ihan oma rotunsa. Se väite, että menestys on yksilön omista valinnoista kiinni, herätti kyllä pientä säälinsekaista hilpeyttä, voi miten yksinkertaisia ne rikkaat onkaan….

Se, että kuka tahansa voisi menestyä (tässä tarkoitetaan taloudellista menestystä, jota tosin kaikki eivät edes tavoittele…) , kun tekee vain omat vastuulliset ja oikeat valintansa, on lauseena samaa luokkaa, kuin että kuka tahansa soittaa Beethovenin Hammerklavier-sonaatin tai säveltää koko maailmaa kouraisevan musiikkiteoksen, kunhan vain tekee oikeat valinnat ja kehittää itseään vastuullisesti.

Se muuten on se Hammerklavier-sonaatti pianokirjallisuuden helmiä, kuunnelkaa vaikka, miten vaivattomasti Daniel Barenboim sen tässä esittää. Jos se ei suju, niin voi voi. Kylläpä olet joutava, olet itse valinnut tuon nolon epämusikaalisuuden. Minä muuten kuulun myös siihen melko suureen joukkoon, joka ei hallitse tätä pianokirjallisuuden merkkipaalua, ei alkuunkaan. Kuulen kyllä kaikki nyanssit, ymmärrän sen rakenteen jokseenkin tarkkaan, mutta minun nakeillani tuota ei soiteta, juurikin ainakin osittain siitä syystä, että olen aloittanut auttamattoman myöhään, tehnyt siis totaalisen vääriä valintoja, ja niinpä on minun tyytyminen tuon rikkaimman kansanosan suuresti halveksimaan julkisen sektorin virkaan. Niin, ja on siellä taustalla vielä sekin pelko, että jospa olenkin enemmän innokas kuin lahjakas….

Sitä minä vain, että nämä (tutkimuksen haastatteluissa kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia rikastua korostavat) varakkaat ovat siinä mielessä sivistymättömämpiä kuin vaikka Daniel Barenboim (joka lienee varakas, työllään rahansa ja omaisuutensa tienannut….), että Barenboim tietää, että hänen tasolleen noustakseen on oltava paitsi poikkeuksellisen lahjakas, myös ahkera ja sinnikäs, ja saatava parasta saatavissa olevaa oppia. Mutta niin tollo ei Barenboim tai kukaan muukaan huippumuusikko tai muu taiteilija ole, että hän menisi möläyttämään missään olosuhteissa, että hänen suurenmoinen virtuoositeettinsa olisi kenen tahansa saavutettavissa.

Mutta kyllä minä silti annan Anu Kantolalle ja Hanna Kuuselalle korkeimman kiitoksen tutkimuksesta, ihan oikeasti. He kertovat meille tavallisille rivikansalaisille, töissä kävijöille, yt-neuvottelujen kurimuksessa oleville, eläkeläisille, mitä tekee ihmiselle taloudellinen menestys. Siellähän puheltiin sellaistakin, että demokratia on huono juttu ja että se tämä talouden mahti tulisi olla se ylin. No, tuollaiset reilut 30 vuotta olemmekin tässä olisiko se ekonokratiaa kohti pyrkimisessä eläneetkin.

Ihan oikeasti Helsingin Sanomat, ja päivän myöhässä Yleisradio, ansaitsevat kyllä hyvät kiitokset siitä, että he toivat tuon tutkimuksen nähtävillemme ja kuultavillemme.

Tässä en nyt sitten yhtään sano, etteikö ihminen saisi olla rikas tai menestyä taloudellisesti. Jos kerran joku osaa tehdä taloudellista tulosta, niin hyvin mielellään tehköön, kunhan tekee sen lakien, hyvien tapojen ja erilaisten sopimusten mukaan. Se lienee ihan mahdollista, sillä harvempaa varakasta on väärinkäytöksistä tuomittu.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s