Pitihän tämä arvata.
Tämä edellisessä jutussani puheena ollut professori Anu Kantolan ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan tutkimus uutisoitiin Helsingin Sanomissa ja Ylessä, vieläpä sangen neutraalisti, ja josta itse tutkija sanoi Radio 1:n Ykkösaamussa maanantaina 2.syyskuuta, että jokainen saa tehdä tästä omat johtopäätöksensä.
Mielensä ovat julkisesti pahoittaneet ainakin twitteritse tai muuten ainakin Tere Sammallahti ajatuspaja Liberasta, Juho Romakkaniemi Keskuskauppakamarista, Vesa-Pekka Kangaskorpi mediatalo Keskisuomalaisesta ja Elinkeinoelämän keskusliitosta. Ihan suoralta kädeltä, edes tutustumatta tutkimukseen, ovat nämä herrat jo mitätöineet sen. Tämän sanomani perustan Suomen Kuvalehdessä 4.9. julkaistuun kolumniin, jonka on kirjoittanut Aurora Rämö. Tästä Aurora Rämön kolumnista siis olen ottanut näiden mielensäpahoittajien nimet, ja sen, että tutkimus on julkaistu vasta nyt. Itse kolumnia en tässä sen kummemmin komppaa, vaikka sanottava on, ettei se mikään huono ollut.
Jopa itse Risto Siilasmaa, joka johti oliko se Nokiaa ja ainakin F-Securea, on myös epäillyt, että onkohan se nyt kaikkien ajatus tuommoinen…
Hämmästelen ihan aidosti. Tutkimusmenetelmä on kyseenalaistettu kuulemma, ja jo oli Helsingin Sanomissa tänään ainakin verkkoversiossa jo joku asiantuntija sanonut, että kyllä se on ihan kvalitatiiviseen tutkimusperiaatteeseen pohjautuva, ja olisi käynyt jopa kvantitatiiviseksi tutkimukseksi, jollaiseksi sitä ei ole laitettu. Me kuulemme kuitenkin tämän tästä uutisia, kuinka joku tutkimusfirma on haastatellut kahtatuhatta suomalaista, ja meitä on sentään yli viisi miljoonaa. Rikkaista oli haastateltu sataayhdeksääkymmentä, ja heitä ei kovin montaa tuhatta ole. Että otanta on varmaan melko lailla suhteessa laajempi kuin vaikka puoluekannatusmittauksissa, jotka ovat vaaleissa osoittautuneet kohtalaisen luotettaviksi.
Uskon, että kustantaja Vastapaino on tyytyväinen. Heidän julkaisemansa kirja on saanut loistavaa mainosta. Sitä ostetaan varmaan samalla innolla kuin aikanaan Tamminiemen pesänjakajat- pamflettia.
Ei siitä tutkimuksesta ole minun mielestäni mitään syytä älähtää. Ei se ole mikään yllätys, että taloudellisesti menestyneillä on usein niin sanotut kovat arvot, sillä jos sellaisia ei ole, niin ei läheskään aina menestytä taloudellisesti. Toki on olemassa rikkaita ja hyviä ihmisiä, siitähän ei ole kyse. Mutta nyt siis puhuivat tutkimukseen suostuneet, ja antoivat ja annattivat oikein sydämensä kyllyydestä. Ja on pakko sanoa sekin, että meissä tavallisissa tai köyhissäkin on kyynisiä oman edun tavoittelijoita ja kadehtijoita.
Jos ajattelette, että tämä yritysjohtajien, yrittäjänä menestyneiden tai perijöiden ajatusmaailma on jotenkin radikalisoitunut, niin lukekaa Kauppalehteä vaikka 1980- luvun lopulta. Sanon tuon ajankohdan siksi, että minulle tuli se silloin, ja olen havainnut niitä kovia arvoja jo silloin.
Ei minulle ole mikään yllätys sekään, että monet superrikkaat eivät sanottavammin pidä demokratiasta. Onhan heidän ykkösketjuunsa kuuluva Nalle Wahlroos sanonut ihan reilusti, että demokratia on enemmistön hirvittävää tyranniaa. Hän on aidosti sitä mieltä, ei ole syytä epäillä sitä hetkeäkään. Niinhän se oli Junnu Vainion Janatuinenkin murheissaan, kun piti tangoa soittaa, vaikka mieli jatsiin paloi.
Se on sillä tavalla, että kun jossain menestyy, sitä alkaa herkällä pitää omana ansionaan, jota se paljolti onkin. Ja se on silläkin tavalla, että ihmisillä on erilaisia arvoja. Kun Jari Ehnrooth lukee kolumniaan Yleisradiossa, hän saa takuulla hyväksyviä nyökytyksiä ja toisaalta inhoreaktioita ihan riippuen siitä, mikä se on kuulijan asema taloudessa, työelämässä ja niin edelleen.
Minä ajattelen, että demokratia on oikein hyvä asia. Ja se, että laki on sama Nalle Wahlroosille ja Peltosen Jamulle. Että jos kumpi tahansa heistä tekee liikennerikkomuksen, heitä sakotetaan samalla perusteella. Jos kumpi tahansa tinttaa kaveriaan turpaan kiivastuksissaan, heidän tekoaan käsitellään poliisissa ja oikeusasteissa pahoinpitelynä. Tällä en sitten tarkoita, että konsernijohtaja Wahlroos hurjastelisi tai olisi väkivaltainen, vaan ajan takaa sitä, että teko on teko, tekee sen kuka tahansa.
Mutta miksi sitten Tere Sammallahti, Juho Romakkaniemi, Vesa-Pekka Kangaskorpi tai Risto Siilasmaa ovat reagoineet tutkimukseen kielteisesti? Älähtikö se koira, johon kalikka kalahti, vai mistä oli kyse? Eikö me jokainen jouduta sietämään ja kestämään sitä, että mielipiteitämme ja arvojamme kysellään ja mahdollisesti haastetaan.
Sillä tämähän oli tutkimus. Tieteellinen, tarkemmin määriteltynä kvalitatiivinen tutkimus. Mitä hermostumista siinä on? Minuakin on tutkittu. On väitetty, että on astma, mutta ei sitä tutkimuksissa löydetty. Sokeritautiakin yrittivät yhteen aikaan kovasti, mutta ei sitä ollut. Ikävämpi oli se tutkimus, missä todettiin primaarinen molempien polvien nivelrikko, ja monenlaista piti senkin takia sietää. Vaikeimpia tutkimustuloksia oli sairaalloinen lihavuus, joka piti leikkauksella hoitaa, sekä uniapnea, jota varten piti ottaa cpap-laite.
Niin se vain on, että ajattelemme me maamme kansalaiset näistäkin asioista sangen eri tavalla. Ja se on hyvä, sillä jos olisimme mistään asiasta yksimielisiä, niin sitähän pitäisi ruveta kaksimieliseksi!
Lähteitä tai näkökulmia tähän päreeseen:
Suomen Kuvalehti 4.9.2019
Helsingin Sanomat 5.9.2019
Uusi Suomi 1.9.
Kansan Uutiset 5.9.2019
Aamulehti 1.9.2019
Iltalehti 3.9.2019
Äijäblogi IV 