Satun asumaan Selkämeren reunalla.  Jotta pääsee tähän ympäristöön vähin tutustumaan, tarvitaan tietysti vene.

Soutajalle matkat ovat pitkähköjä, joten minä olen mukavuudenhaluisesti päätynyt moottoriveneeseen, vaikka se polttaa bensiiniä neljät-viidetkymmenetkin litrat kesässä.

Haurunen 100919 DSC01537

Selkämeren reunassa on saari nimeltä Vähä-Haurunen. Siellä oli tänään tällaista.

Haurunen 100919 DSC01540

Sauniot ovat kauniita kukkia vaikka heinäkuussa pelloilla tai niityillä. Mutta näin syyskuun puolenvälin lähetessä niitä voi nähdä vaikka saarissa.

Haurunen 100919 DSC01544Haurunen 100919 DSC01547

Kalliot, ne on toki laisiaan. On niitä jääkaudet ja tiesmitkä mullistukset muokanneet.

 

Haurunen 100919 DSC01551

Kivitaskut ne siinä lepuuttelivat Selkämeren saaren kallioilla.

 

Haurunen 100919 DSC01564

 

Olen ei mitään kohtalaisen vaan aivan täysin varma, että jokainen löytää elinympäristöstään jotain sellaista, mistä on ylpeä. Mitä ei löydy mistään muualta. Onpa se vaikka metsäteollisuuskaupunki sisä-Suomessa, etelän asutuskeskus, keskisuomalainen entinen maatalouspitäjä, rannikon tai rajaseutujen paikka. Kyllä niissä kaikissa on jotain ainutlaatuista.

Huomisesta lähtien läsnä lienee ankea syksy. Syksyä ja ikävää Napasalon kirkolla, kuten Pentti Haanpää kirjoitti. Syksy ja ikävä on läsnä jopa Helsingin keskustassa, ei sitä mihinkään pakoon pääse. Ja se on isänmaamme yksi puoli, se syksy ja ikävä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s