Poliittinen elämä Suomessa syksyllä

Veikko Huovinen kirjoitti minun ollessani vielä ihan taapero jutun ”Poliittinen elämä Suomessa talvella” . Olen syntynyt joulukuussa 1961, ja lastu on julkaistu vuonna 1963.

Tuli vain tuo Huovisen lastu mieleen Twitteriä seuratessani. Aika monta päivää vuodessa pärjään ilman Twitteriä oikein hyvin, joskus saatan vilkaista syötettä. Seuraan valtakuntamme kärkipoliitikkoja, oikealta vasemmalle Pertti Salolaista, Elina Lepomäkeä, Petteri Orpoa, Sanna Marinia, pääministeri Rinnettä, työministeri Harakkaa ja opetusministeri Andersonia. Kepulaisia en ole kelpuuttanut, mitä sitä kulloistakin apupuoluetta seuraamaan. Sehän on sellainen että se on milloin kokoomuksen, milloin vasemmiston tupailtaosasto. Halutaan paikallista sopimista ja sitten toisaalta olla siellä aitovierillä…. Ei vakuuta, pahoittelen,  arvoisat keskustalaiset. Mutta kyllä minä luulen, että niitä kaikkia ihan tarvitaan. Onpa itse kullekin semmoinen vähän sinne päin tai suurinpiirtein hyväksyttävä suuntaus.

Mitään pahaa ei tietenkään missään poliittisessa liikkeessä ole. Hehän ihan johdonmukaisesti ajavat oman jäsenistönsä tai kannattajakuntansa asioita tai ainakin jotain sinne päin.

Jotkut oikein kannattavat näitä liikkeitä, hurjimmat liittyvät jopa jäseniksi, pakkautuvat kunnallis- ja jopa piirijärjestöjen merkkipaikoille sen uskon mukaan, mitä heille on aiheeseen annettu. Mikäs, saahan sitä uskovainen tässä maassa olla, uskoa ihan siihen, mikä uskotuttaa.

Mutta nuo ministerit ovat kyllä epäilemättä reaalipoliitikkoja. Niiltä on aatteet siirtyneet takavasemmalle, -keskelle tai -oikealle sen uskon mukaan, mitä heille on annettu. Ja on se toisaalta hyvä, että on sitä uskoakin. Kyllä sillä pikku hiljaa maailmaa muutetaan, ajatellaanpa yhteiskuntaamme vuonna 1920, 1930, 1940, 1950, 1960, 1970, 1980, 1990, 2000, 2010 tai ensi vuonna 2020.  Erilaista on meno melkein kaikkina mainittuina vuosina ollut…

Joten politiikkauskovaiset: rientäkää riemuin eespäin vaan kokouksiinne ja suunnittelupalavereihimme. Kyllä me tavallinen kansa niihin aina jotenkin suhtaudutaan.

Advertisement