Minulla on yksi kohtalaisen ikävä kaveri. Se silloin tällöin poikkeilee, eikä sen kanssa ole yhtään mukavaa. Paremminkin semmoista jäytävää on sen kaverin vierailut. Se tulee silloin tällöin, viipyy milloin viikon, milloin pitempään, on se näihin asti ymmärtänyt aina lähteä.

Se tuli taas viime viikon alkupuolella. Aamulla kahvinkeittoon kömpiessäni huomasin sen tulleen, ja minä sille, että hittoako taas tulit. Se ei puhu eikä pukahda, jäytää vaan, virnistää ilkeää hymyään, joka hyytää sisintä ja laittaa ähkimään. Erityisesti kenkiä jalkaan laittaessa, erityisesti vasempaan jalkaan. Mikä lie vasemmistolainen.

Apuvoimia kutsuin heti. Se onnistui netissä, sanoi tohtori, että hae apteekista tämä niin eiköhän lähde. Siltä se aluksi tuntuikin. Mutta heti seuraavana aamuna se virnisteli, ja sanoi, että tulin oikein ajan kanssa tällä kertaa. Minä koetan sitä napeilla häätää, mutta se muuta kuin yltyi vain.

Piti käydä oikein uudestaan apua pyytämässä maanantaina, ja koetteli tohtori kaveriani, ja sanoi, että otetaanpas kuvat ja katotaan vähän verestä.

Tänään soitti tohtori, että kaveri on juuri se, se on pääteltävissä kaikesta. Kaverin nimi on M 10. Tolkuton ja hassu nimi, mutta semmoinen se on. Noh, viime viikko kaveria häädettiin kortisonilla, tällä viikolla Indometiinillä. Antoi vielä Apuriinia kyytipojaksi, sanoi, että eiköhän kaveri sillä pois pysy.

Kaveri on lupaillut, että kyllä se kohtapuoliin lähtee. Kun tiukkaan siltä, että miksi tulit, niin se irvistää pahanilkisesti ja tuumii, että itsepä kutsuit.

Elä tässä senkin kanssa kristillisesti sitten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s