Kännykkäkeskusteluja

Kavi, kaukainen sukulaismies, kirjoitteli joskus blogissaan mukavia kännykkäkeskusteluja.

Minä en ole yhtä mukava kuin Kavi, enempi hyvin epäluuloinen. Mutta yritetään.

Kuvittelen tässä yhtenä pyhänä käydyn tällaiset keskustelut:

– Racip puhelimessa
– No Aku Ankan kaima tässä terve.
– Terve. Mitä ukko?
– Ei tässä ihmeempiä. Aattelin kysyä, että mitä ukolla mielessä.
– Meinasin jonkun panssarivaunun ja tykin tuonne rajalle laitella. Kurdinryökäleet on pullistelleet ihan riittävästi.
– No ei kai minulla siihen mitään. Mutta jos minä meidän pojat sieltä pois pyyvän. Laita sinne minun puolestani sitten mitä vaan, vaikka kemiallisia.
– No, minäpä ootan jonkun päivän. Eihän sinua haittaa, että Vovalle soittelen?
– Mikäs Vovassa. No, laitahan haisemaan. Terve.
– Terve. Sano Melanialle rakkaita terviisiä.
– Minäpä muistelen.  Terve, kuullaan.
***

– Vova
– Terve Vova, Racip täällä.
– Harasoo, terve kaveri. Arvelen, että Aku Ankan kaima sulle soitteli.
– No niinhän tuo teki. Sanoin sille, että pistän vähän järjestystä tuohon naapuriin.
– Et sinä vähän kättäpitempää tarttis, mulla ois hyvään hintaan.
– Saatanpa tarvitakin.
– Parasta olisi. Enhän minä ollu moksiskaan, että puotit ne pari konetta.
– Mitä väliä sillä oli?
– No ei siinä tosiaan menny kun pari lentäjää, ja kyllä meillä koneita ja amissioonia riittää.
– Sitähän minäkin. Sulla ois jotain tolkullista varmaan?
– Joo, ei muuta kun anna rattaan kalkattaa.
– No minäpä annan.
– Joo, me katellaan täältä ja pietään vähän reserviä varalla, jos satut tarvihtemmaan.
– Eiköhän myö taas päästetä ne kalifaatin ukot touhuamaan.
– Ei haittaa minua. Eikä meitä muutenkaan.
– Sitähän minäkin. Aattelin myydä kalifaatin ukoille vähän kättäpitempää.
– Laitahan hinta kohalleen.
– Minäpä laitan, hei vaan.
– Hei.

Advertisement