Jostain syystä ei ole tänä perjantaipäivänä siunauksia. No eipä sillä, illalla meni kuoron kanssa yhdeksään asti, ja huomiselle on sitten monenlaista menoa kuopan reunalla ja vielä messukin. Näitä miettii kanttori unenhorteessa, vierestä kuuluu puolivuotiaan poikakissan tyytyväinen kehräys.

Kanttori kömpii kahvinkeittoon, kissa tulee perässä, ja sillepä kanttori laittaa kuppiin syötävää.  Ei kun vettä keittimeen, kahvinporoja suodattimeen, ja takaisin vuoteeseen, tabletti käteen ja Helsingin Sanomia tavailemaan. Kovasti arvioidaan Pasilan uutta asemaa, mikä ainakin sen puolesta on hyvä, että asemaa siellä on tarvittu. Kanttori joutuu käymään muutaman kerran vuodessa juurikin Pasilassa ammatillisen järjestäytymisensä vuoksi langenneen tehtävän takia, ja tuo asema ei juuri hurraita ole ansainnut.

Kahvinkeittimen loppuropinat havahduttavat kanttorin, ja tämä hipsii hakemaan keittimeen kuuluvan termoskannun ja kaksi mukia. Tämä on ollut tapa kanttorin ja vaimonsa yhdessäolon alusta asti: kanttori keittää aamukahvit ja vielä puuronkin, kunhan kerkiää.

Tulee Helsingin Sanomat silmäillyksi, vain muutama luku oli semmoinen, jonka jaksoi tavailla, joka kiinnosti. Jos joku ihmettelee sanaa ”luku”, niin kanttorin lapsuudenmaisemissa sanottiin monesti, että ”lehessä ol semmonen luku, luvitko”.
Uutisgurusta tulee tänään vaivaiset viisi pistettä, parhaimmillaan on kanttori yltänyt yhdeksään. Kuten kaikki kanttorin tuntevat tietävät, kanttori ei tiedä urheilusta yhtään mitään, sillä hänellä on semmoinen vamma, että häntä ei kiinnosta urheilu niin pätkän vertaa.

Kanttorin vaimo heräilee, sillä on etätyöpäivä, kuten kanttorillakin tavallaan. Kanttori kaataa vaimolleen höyryävää kahvia mukiin, aloittaa itse tiesmonennenko mukinsa. Kanttori nousee taas, menee keittiöön, ottaa jääkaapista ykkösmaitopurkin, mittaa puoli litraa kattilaan, ja laittaa sen induktioliedelle. Keittiön laatikostoista hän kaivaa lihalämpömittarin, ja laittaa sen maitokattilaan, asettaa hälyytyksen 85 asteeseen ja palaa makuuhuoneeseen selaamaan Internet-sivustoja tabletillaan.

Tabletilta laitetaan kuulumaan myös radion Ykkösaamu-ohjelma, joka on yleensä ihan kuuntelemisen arvoinen ohjelma. Jopa Jari Ehnroothin kyynis-oikeistolaiset kolumnit menettelevät, sillä Äijä on oppinut sen, että ihminen muodostaa maailmankatsomuksensa oman todellisuutensa pohjalta. Jos on syntynyt varakkaaseen porvarisperheeseen, on ymmärrettävää oikeistolaisuus. Jos on maatalon lapsia, ei kepulaisuus tai kokoomuslaisuus ole mitään kummallista. Jos kotoa on lähdetty aamuisin tehtaaseen, rakennuksille tai muihin aamuseitsemältä alkaviin töihin, ei ole kummallista, että sympatiseeraa vasemmistoliittoa tai demareita. Jos on jouduttu oikein kovasti rakennemuutoksen kynsiin, ei perussuomalaisuudessa ole mitään ihmeellistä.  Tai jos kotona on puhuttu äidinkielenä Ruotsia, ei Ruotsalaisen Kansanpuolueen kannatus ole ihmeellistä. Jos vanhemmat on olleet opiskelijoita 1970- 80- luvun taitteessa, ei vihreys ole mitenkään kummallista.

Lihalämpömittari, joka toimii siis puuromaidonkin lämpömittarina, hälyyttää, ja kanttori menee mittaamaan ja laittamaan ja sekoittamaan hiutaleet kattilaan. Tällä kertaa kotipaikkakunnalla kasvatetusta kauroista tehtyjä ryynejä, ja Äijä palaa makuuhuoneeseen, antaa puuron hautua matalalla lämmöllä rauhassa.

Aamurupeama alkaa olla ohi, ja kanttori menee ja hämmentää puurokattilaa, pyytää vaimon, joka on aloittanut etätyöpäivänsä, aamupalalle. Kaurapuuroon laitetaan oivariinisilmä, sopiva ripsaus kanelia ja vielä tähteeksi jääneitä granaattiomenan paloja.

Sitten kanttori laittaa astiat astianpesukoneeseen, käynnistää digitaaliurkunsa sekä tietokoneella olevan Hauptwerk- virtuaaliurkuohjelman, valitsee soitettavakseen Eisenbarth-rakentamon uruista mallinnetun samplesetin. Sunnuntaina on kaksi jumalanpalvelusta, ja kanttori käy läpi Kaj-Erik Gustafssonin säveltämiä alkusoittoja alku- ja päivän virsiin, miettii vastausmusiikkeja ja päätyy päätösmusiikissa islantilaisen Bara Grimsdottirin Englar a sveimi- teoksen ensimmäiseen osaan, ainakin illan komennoissa. Aamulla taisi olla joku lauluryhmä tulossa.

Sitten kanttori asettaa nuottitelineelle Sulo Salosen ihanan partitan ”Sen suven suloisuutta”, jonka hän aikoo jossain sopivassa tilaisuudessa esittää.  Ensimmäinen osa, ankara oktaavikaanon, sujuu kohtalaisen mallikkaasti. Samoin toinen osa, bicinium, on aivan vähää vaille esittämisvalmis. Kolmas osa, mollimuunnelma, on sujunut jo kauan. Neljäs osa on haastavampi. Sormiolla risteilevä fuuga saa seurakseen jalkiocantusfirmuksen, kanttori valitsee vielä hitaahkon tempon selvitäkseen. Neljännen osan lopettaa kanttorin puolivuotias poikakissa, joka hyppää urkupenkille viereen, painaa ihanalla pehmeällä tassullaan c-kirjainta tietokoneen näppäimistöltä, ja näin nollaa virtuaaliurun rekisteröinnin. Loppusointu loppuu lyhyeen.

Kanttori hakee askelluskomennoilla vielä partitan viidennen osan rekisteröinnin. Viiden osa on oikeastaan virren soinnutus, ja nuotissa on dynamiikkamerkitä forte fortissimo. Niin Tauno Äikään kuin Markku Ketolankin levytyksissä urut pauhaavat jokseenkin täysillä. joten kanttori on valinnut Eisenbarth-urkujen mallinnuksesta suuren plenorekisteröinnin kera jalkion 32- jalkaisten jyrinän. Tämänkertaista esitystä haittaa vähän nuoren kissan makaaminen II sormiolla, jonka klusteri antaa tämänkertaiselle tulkinnalle oman sävynsä.

Kun kanttori saa soitettua kappaleen loppuun, hän kokoaa nuottinsa ja laittaa ne kansion muovitaskuun. Tällä välin kissa tekee eräänlaista pedal-exerticumia, eli yrittää raivokkaasti pyydystää jalkion alta sinne pudonnutta lyijykynää.

Kanttori sammuttaa tietokoneohjelman, samoin digitaaliurkunsa, silittää kissaansa, ja lähtee sen kanssa ulos. Kissa tykkää leikkiä hamppunarun kanssa, kiipeää monen monta kertaa kirsikkapuun haaraan, kun kanttori vetää hamppunarua puun haaran kautta.

Sitten kanttori vie nuoren kissan sisälle, se käpertyy tyytyväisenä eteisen lattialle nukkumaan. Vanhempi kissa on siirtynyt saunan lauteille, ja niin ikään käpertynyt sinne. Vaimo on jossain Skype- tms. – kokouksessa, joten kanttori ottaa korin ja lähtee läheiseen metsään.

Sieltä hän poimii koriin suppilovahveroita. Niitä kertyy parin tunnin aikana hyvinkin kolme neljäsosakorillista, ja kori painaa useita kiloja.

Kanttori saapuu kotiin, ja alkaa siivota suppilovahveroita. Kun niitä on kertynyt useita litroja, hän laittaa satsin paistinpannulle kiehumaan kokoon. Kanttori paloittelee sienet pannun ollessa kylmänä, ja pian pannun pohjalle ilmestyy paksu kerros vettä, joka kiehuu hiljalleen pois. Pienempiä sieniä kanttori kerää toiseen astiaan, niistä hän aikoo huomenissa, töistä päästyään, keitellä sienichutneyta.

Vaimo lopettaa jossain vaiheessa työpäivänsä, ja käydään vielä ulkona kävelyllä. Vaimo paistaa herkullisen sienipiiraan, jota kanttori kera vaimonsa nauttivat makoisaksi iltapalaksi.

2 kommenttia artikkeliin ”Kanttorin perjantai

  1. äej

    ”lehessä ol semmonen luku, luvitko”

    Tuolla ylemmässä Karjalassa eno alotti aina lehtiuutisista kertoessaan: ”Lehellä sanottiin, jotta…”

    On sulla välillä hienot aamurupeamat, kun ei niin minuutilleen töihinmeno. Nauti niistä, oot melekein eläkeläisen aamuilla.

    Tykkää

    1. Niinpäse. Vaan nyt lauvantakiuamuna olin hyvinki aamusta liikkeellä, kellon komentamana.
      Nimim peikko päinvastoin

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s