Joskus kuulee sanottavan, että se ja se laulaa taikka soittaa vaikka viulua, selloa tms. Ja sitten että joku säestää.

Minusta tämän on niin väärin sanottu kuin olla voi. Eetos on siltä ajalta, kun sanottiin, että piika ei ole ihminen eikä Ford auto.

Juuri tänään sain olla aivan ihanassa työtehtävässä. Kaupunkimme seurakuntakeskuksessa pidetään silloin tällöin sellainen torstaipysäkki, siellä on aina hartauspuhe, ruokailu ja muuta ohjelmaa sekä lopulta kahvit. Tällä kertaa siinä muussa ohjelmassa olin minä esimieheni kanssa. Minä lauloin, ja esimieheni, todella taitava pianisti, soitti laulujen, etten sanoisi liedien, piano-osuudet.

Valitsimme esitettäväksi suomalaisia yksinlauluja, säveltäjinä Yrjö Kilpinen, Jean Sibelius ja Oskar Merikanto, runoilijoina V.E. Törmänen, Eino Leino, Larin-Kyösti ja Ilmari Kianto.

Minä sanoin seuraavaa: Että mikä se on yksinlaulu: Se on sellainen ilmiö, jossa joku säveltäjä on lukenut runon, ja halunnut pukea sen musiikilliseen muotoon. Siinä laulussa on se melodia ja teksti, laulajan osaksi annettu tehtävä kertoa se tarina sanoin ja sävelin. Lisäksi yleensä pianolle kirjoitettu, tekstin ja melodian kanssa vähintäänkin tasa-arvoinen osuus. Ja että jos ei tällaisella laululla ole kunnollisen laulajan ohella kunnollista pianistia, niin se ei ole oikein mitään. Toinen ei ole mitään ilman toista.

Sanoin myös loukkaantuvani suunnattomasti siitä, jos pianistia sanotaan säestäjäksi. Jos sanat johdetaan oikein, niin laulajaa pitäisi sanoa samalla logiikalla äänenmuodostajaksi.

Että kyllä se lied tai yksinlaulu on ihan kamarimusiikkiesitys, jossa on kaksi tasavertaista esittäjää: laulaja kertoo sanoin ja sävelin sen tarinan, ja pianisti tai soitinryhmä kertoo sen tarinan sävelten keinoin.

Sillä mitäpä olisivat vaikka Sibeliuksen, Schubertin, Wolffin tai Schumannin laulut ilman kunnollista pianistia? Ei juuri mitään.  Sen tähden en siedä sanaa ”säestäjä”.

2 kommenttia artikkeliin ”Poleeminen kirjoitus säestäjästä

  1. Säestän sinua tässä mietinnössä ihan täysin. Myös puhallinorkestereissa, joita myös torvisoittokunniksi kutsutaan, saattaa ymmärtämättömien henkilöiden väheksyvä arviointi joskus kohdistua esimerkiksi altto- tai käyrätorviosuuksiin, jotka ovat rytmin ja teoksen kokonaisuuden kannalta tuiki tärkeitä, vaikka esimerkiksi valssimusiikin poljennossa soittavatkin vain pelkkää kak-kaa tai pap-paa jättäen tahdin hum-osuuden tuuban suoritettavaksi.

    Ensi kesänä soittokuntamme viettää 140-vuotisjuhlavuottaan konsertoiden solisteinaan J. Hynninen puolisonsa J. Tuomen kera.

    Yli sadan vuoden takainen muistelma silloisen kapellimestari Piilosen opetusmetodista liittyy alttotorven soittoon. Piilonen luki soittajalle nuotteja: – Yks see see, kaks see see, nyt se männöö jo per see see…

    Tykkää

    1. Kyllähän se niin on, että sointi on juuri niin puhdas kuin on epäpuhtain kudoksen ääni.

      On muuten hieno sointi se, kun puu- ja vaskipuhallinten harmonia hakeutuu ns luonnontemperatuuriin.
      Tasavireisellä pianolla ei siihen pääse…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s