Niin, olen jo oikeastaan lomalla. Työpuhelin on suljettu, sähköpostissa on automaattivastaus.

Aamulla olin lempilajissani eli jumalanpalveluksen soitossa v. 1765 rakennetussa puukirkossa, jossa on aivan upeita puisia veistoksia. Ja jonka akustiikka on laulajalle ihanteellinen. Ja jossa on ihan kivat pienehköt urut.

Kourallinen kuulijoita paikalle kertyi. Sääli, sillä pastori oli perehtynyt huolellisesti päivän aiheeseen (uskon perustus), ja saarnasi siinä määrin hyvin, että minäkin jopa kuuntelin. Olen kuunnellut tuhansia saarnoja urani aikana, ja olen niiden suhteen tosi kriittinen. Luokittelen ne kelvottomiksi, ihan hyviksi, todella hyviksi ja erinomaisiksi. Tänäinen aamupalveluksen saarna oli erinomainen. Yhtä harvinainen kuin kelvoton.

Tulin kotiin, laittelin vaimon kanssa puutarhakalusteet talviteloille, valmisteltiin huomista lähtöä. Kissat pidettiin visusti sisällä, sillä he lähtevät aamulla kissahotelliin.

Neljän maissa läksin tämän työjakson viimeiseen työtehtävään. Kirkko oli 1400- luvulta, siellä on upeat seinämaalaukset, ja tulija kohtaa hartauden jo ovesta sisälle astuessaan. Lähes 600 vuotta on tässä kirkossa käyty!

Tällä kertaa en kapua urkuparvelle, vaan olemme suunnitelleet toisen pastorin kanssa erityisesti nuorille suunnatun tilaisuuden. Lauletaan rippikoululauluja, ehkä vähän virsiäkin- ja ihmiset saa oikein valita ihan itse. Saavat jättää lapulle toivomuksia.

Ei pitäisi pastoreita vertailla, mutta tämä on kyllä loistava ihmisten kohtaaja.

Minä kilkutan pianoa, en ole totisesti mikään pianisti. Mutta vapaassa säestyksessä olen kohtalaisen hyvä, joten pärjään. Tai se on oikeastaan vähän tahtomattanikin leipälajini, sillä viimeiset 16 ja puoli vuotta olen ollut enimmäkseen hartaus- ja seura- tyyppisten tilaisuuksien säestäjä, ja ajankulukseni olen kehitellyt vapaata säestystä taitojeni rajoissa.

Mutta tämänkertainen pastori on jotenkin minun korvasyyhyyni. Hän ei haikaile suuria herätyksiä, vaan on tavallisen syntisen puolella.  Lisäksi on tämä pastori paras tapaamani toimituspastori, jonka jäljiltä kaste- tai surukoti on saanut hyvän kohtaamisen. Mikä on hänen erinomaisuutensa salaisuus? Se, että hän on ihan tavallinen perheenäiti, ihan ruuhkavuosissaan. Sellainen jos joku ymmärtää tavallisen ihmisen kysymykset.

Kuulijoita saimme puolen sataa, mitä voi pitää marraskuisena sunnuntai-iltana Vakka-Suomessa kohtalaisen hyvänä saavutuksena. Ja se on kyllä tämän pastorinaisen ansiota ihan kokonaan.

Hyvillä mielin tulin kotiin, laittelin ulkopuoltamme vielä viime silauksin kuntoon kahden viikon poissaoloon. Taimiruukut ovat nyt suojassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s