Huoltoaseman kahvio on suomalaisten miesten pyhin kohtaamispaikka. Siellä esitetään syvällisimmät yhteiskunnalliset kannanotot sensuroimattomina. On kyllä hyvä, ettei siellä ole sanomalehti-ihmisten armeijaa, sillä minkähänlaisia vihapuhesyytteitä sieltä tulisi… Joutilas mies istui sivummalla, edessänsä kahvi, voileipä ja sanomalehti.

Koko pikkukaupunkiin sai oikeastaan aika hyvän silmäyksen täällä. Yhtälailla yrittäjät kuin keltaisissa suojavaatteissa olevat työväen ihmiset täällä kävivät, näkyipä joskus ihan pankinjohtajakin poikkeavan kahville.

Nyt oli yrittäjäin pöydässä voimallinen keskustelu.
– On se vaan p—-että, ettei ay-liikkeelle saada mitään, tentui joku. – On valtio valtiossa. Meinasivat laittaa koko maan seisokkiin muutaman lajittelijan takia.

– Niin, mietti joutilas mies. Tosiaankin oli muutaman lajittelijan takia kai hetken jopa yleislakkovaara. Mutta eikö semmoinen ole hienoa tuen osoittamista. Niinhän armeijassakin, jota kaikki oikeistolaiset rakastavat, laitetaan koko komppania santsimarssille, jos joku vastahankaan alkaa.  Miksei siis yhteiskunnassakin. Jos joku porukka meinaa jäädä tiiron osalle kaikesta hyvyydestä, niin toiset tukevat…. Eihän se niin pahaa ole.

Yrittäjäjoukko lähti. Oli aika avata kaupat, tai lähteä tekemään töitään alihankinnassa. Ei yrittäjillä ole varaa jäädä päiväksi puhelemaan.

Tulipa kello yhdeksän, ja keltatakkisia tuli suuri joukko kahvituntia pitämään. Lakkopuheet olivat päällimmäisenä siinäkin. Kuinkahan paljon ennen ensi kevättä saadaankaan lyödä persettä penkkiin, sanoi joku.

– Niin, mietti joutilas mies. Tosiaankin, härevänä ollaan lakkoilemassa toisten puolesta. Mutta ymmärtävätkö nämä, että liikkeen pyörittämisessä on joskus suuriakin haasteita. Paljon vaatimuksia, odotuksia. On järjestettävä työterveyshuollot, maksettava naurussa suin lomat. Tavallaan maksettava kolmentoista kuukauden palkka, kun työsuoritetta saa yhdentoista kuukauden ajalta.

Työmiehet lähtivät töihinsä. Joutilas mies lueskeli lehdestä talousviisaiden ajatuksia. Että jos paikallinen sopiminen olisi voimassa, niin ei olisi työttömiä. Kaikille olisi työtä. Olisi se melkoista!
Mutta sitten joutilas mies muisti naapurinsa, joka on osallistunut politiikkaan, ja oli onnistunut pääsemään kunnanvaltuustoon oikein. Naapuri oli tuskitellut, kun oli paikkakunnalla tehdas, joka antoi työtä monellekin tuhannelle ihmislapselle. Mutta työstä saatavalla palkalla ne eivät tulleet toimeen. Niin oli sosiaalitoimen maksettava heidän ja perheensä ruokalaskut.

– Eikö tämä ole sitä sosialismia, kommunismia? Näin mietti joutilas mies. Ihmiset käyvät töissä, mutta tosiasiallisesti heidän elämisensä maksaa kunta, kaupunki. Työstä saatavalla palkalla pystyvät maksamaan osan asumisestaan… Outoa, outoa on tällainenkin touhu, mietti joutilas mies. Samoin oli outoa se, että kun sijoittajat hävisivät taannoin rahansa, ne parkuivat valtiota apuun. Eikö se vasta olekin sitä sosialismia, kommunismia, jota vastaan nämä  rahaihmiset ovat niin raivokkaasti…

Joutilas mies lähti huoltoaseman kahviosta, käveli rauhallisesti huoneistolleen.

– Niin, tämä maailman pito, tuumi joutilas mies. Itse kukin sen taitaa omalta kantiltaan katsella, omien etujensa mukaan määritellä? Eipä taida olla sitä objektiivista, joka pystyisi sanomaan, miten se ihan oikein olisi…

Joutilas mies paneutui sängylleen. Hetken hän mietiskeli muita ihmiskunnan touhuja, ja lopulta tuli armahtava uni, josta joutilas mies aamulla heräisi virkistäytyneenä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s