… kun pääministeri oli puhunut eduskunnalle harhaanjohtavaa tietoa.

Olen katsellut parina päivänä, minkä töiltäni olen ehtinyt, Helsingin ja Ilta- Sanomain videoita tästä tärkeästä tapahtumasta. Minua nauratti, kun kuiskaten sanottiin jonkun rymähdyksen tapahduttua, että jonkun jalusta se siinä kaatui, mutta kamera säilyi onneksi ehjänä.

Ei käy kateeksi poliitikkoja. Saavat olla kieli keskellä suuta kuten Korventaustan Liisa ja Matti muinoin Ahon Rautatiessä. Ei passaa paskantaa siihen, mihin kyykistyy…

Sitähän tässä Äijä miettii, että mikä se oli perimmäinen syy. Alexander Stubb joitakin vuosia sitten puheli samankaltaisia hallintarekisteristä, ja älämölö oli kutakuinkin nykyisen kaltainen. Joku Tampereella oikein riehaantui heittämään Aleksander Suuren päälle limsaa ja karjui: ”Valehtelija! Leikkaaja!”. Vastasi siitä sitten oikeudessa aikanaan.

Asioina Rinteen muunneltu totuus ja Stubbin vastaava ovat kokoluokaltaan samantapaisia: bagatelleja. Eiköhän meidän tavallisten tallaajien elämässä kohdata isompiakin kusetuksia aina silloin tällöin.

Ja tuosta postilakosta tahdon omana käsityksenäni sanoa, että on hyvä, ettei niiden lajittelijoiden ansiot laskeneet huonosta ala-arvoiseen.

Hallituksen erosta en osaa sanoa oikein mitään. Ne nyt sitten erosivat. On näitä nähty.

Kyllä tässä varmaan oli jotain isompaa. Jotain kalavelkojen maksantaa vaikkapa siitä edellisen hallituksen aikaisen soten kampittamisesta? Tai jotain, josta tällainen tavallinen tattana ei mitään tiedä.

Ihan sama, niin kauan kuin työnantajani maksaa sen nykyisen kokoisen palkan edes. Se on aika lähellä sitä, mitä Postin ihmiset saavat työstänsä tällä hetkellä. Juuri tästä syystä heitä sympatiseeraan: jos tästä vielä mennään alaspäin, täytyy aika monen käydä töitten jälkeen kysymässä apua sosiaalitoimesta. Ja tuolloin realisoituu se paljon porattu tilanne: tuet vaikuttavat houkuttelevammilta kuin työnteko.

Minä tein tänään semmoisen päivän, jonka pituus oli 12 tuntia ja 40 minuuttia noin suurin piirtein. Aloitin heti herättyäni. Aluksi kävin läpi työkalenterin parilta seuraavalta viikolta. Sitten lähdin lähimpään kirkkoon kertomaan lapsille uruista. Sieltä palattuani aloin suunnitella ensi viikon perjantain tilaisuutta. Kellotin musiikit, kirjoitin vieraskieliset repliikit, kellotin ne. Yritin muistaa olevani myös kanttori, ja haeskelin sopivia 3. adventtisunnuntain urkukappalaleita. Iltamassa lähdin pitämään virsi-iltaa, joka oli tämän päivän ehdottomasti hienoin tilanne.

Sitä oikein tunsi ihan sisimpäänsä myöten saada olevansa tekemässä merkittävää työtä.  Kun sotaorpo, tai juuri veljensä menettänyt haluavat lohdutuksekseen tämän tai tuon virren. Tai kyselevät, että löytyisikö jostain lohdun sanaa. Alun perin juttelin parista adventtivirrestä, ja jotenkin koko hommasta kasvoi mitä melkoisin ihmisten kohtaaminen. Papeillehan se tällainen kai kuuluisi, mutta joskus lukkari on sitten

Ruokailut hoidin vaimon pitäessä taukoa etätyöstänsä. Minulla on ollut säädetyt tai sovitut ruokatunnit viimeksi vuonna 1995.

Ammatinvalintakysymys, toki. Oikein haluamalla halusin ammattiini 1990-luvulla, nykyisin kaipaan jotain holttia johonkin. Kai sitä onkin, eipä silti. Nimittäin, kunhan saan tämän viikon perjantaina hommat pakettiin, saan olla jonkun päivän vapaalla.

Aion kuunnella musiikkia, lukea Pentti Haanpäätä, käydä kävelyllä ja niin edelleen.

Hallitusherroille ja – rouville ja – neideille toivotan voimia vaikean tehtävän hoitamiseen. Juuri näinä päivinä itselle on kasvanut voimakkaaksi se vakaumus, ettei pidä sotkeutua yhteisten asiain hoitamiseen, ellei ole valmis ns. paskamyrskyihin aika ajoin.

 

2 kommenttia artikkeliin ”… ja hallitus erosi

  1. Niin, Haanpää. Pari viikkoa sitten lainasin kaksi Haanpään kirjaa. Isännät ja isäntien rengit sekä Haanpään kootut novellikokoelmat. Ensinmainittu kertoi surkeista ihmiskohtaloista kun talonpojat joutuivat pakkohuutokauppoihin markan arvon romahtaessa kun kultakannasta luovuttiin ja velat moninkertaistuivat. Puukauppa ei käynyt. Tapahtumaketjut olivat sellaisia kuin 30-luvulla Latovainiossakin. Vauras velaton sukutilakin jossa tehtiin sukupolvenvaihdos ja lapsia oli useampia joutui vasaran alle kun lohkotut jatkajat olivat ottaneet sisarosuuslainoja. Sillä tavoin torppari teurastaja isoisänikin osti aikoinaan pakkohuutokaupasta kolmanneksen kylän isoimmasta ja ikiaikaisesta sulutilasta. Myös kaksi muuta kolmannesta joutui pakkohuutokauppaan. Myöhemmin kun tuli sota ja rahan arvot romahti, ei sitä velkaa niin paljoa kait ollutkaan. Kirja olivat raskasta luettavaa niinkuin sen ajan olot olivat. Toista kirjaa en jaksanut edes kunnolla aloittaa kun piti palauttaa. Onko jokin Haanpään kirjoista yhtään humoristisempi, lainaisin sen seuraavaksi?

    Tykkää

    1. Haanpää ei varsinaisesti humoristi ollut, huumori oli kipeitä sivalluksia valtaapitäville. Mutta jaksapa silti, lukihan se Kallekin. Lauma on hyvä novellikokoelma.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s