Laura herättää lapset, yrittää saada ne syömään aamupalaa. Mies soitti äsken linjansa toisesta päästä, sanoi menevän iltaan, ennenkuin on kotona. Onneksi sentään sillä on rekkakuskin hommansa, perhe pääsee jotenkin eteenpäin.

Laura on patistettu opiskelemaan, työllisyyskurssille. Tänään on pitkästä aikaa niin sanottu lähiopiskelupäivä, viimeiset puolitoista viikkoa on tehty etätehtävää. Sen sisältö oli seuraava: ”Selvitä asuinpaikkakuntasi keskustaajaman päivittäistavarakauppojen nimet ja aukioloajat”. Tänään on vuorossa etätehtävän purku ja seuraavan tehtävän saanti.

Kyseessä on liikealan täydennyskoulutus. Sellaiseen työkkäri hänet patisti, kun hän oli ollut ennen lasten saantia kioskilla ja päivittäistavarakaupassa osa-aikaisena.

Lapset ovat syöneet, ja Laura soittaa äidilleen ja varmistaa, että hän muistaa.
– Joo, kotona olen ja valmiina, tuo vain lapset tänne, sanoo äiti.

Laura pukee kolme- ja nelivuotiaat lapsensa, ottaa kumpaakin kädestä, menee heidän kanssaan hissillä alas ja bussipysäkille. Bussi tulee, ja he nousevat kyytiin. Onneksi mummo asuu reitin varrella, joten lasten jättäminen päiväksi on helppoa. Ja onneksi näitä busseja sentään kulkee. Varjele, jos johonkin peräkorpeen olisi asetuttu… Siitä kyllä joskus haaveiltiin, mutta kyllä kaupunkiasuminen on ainakin tällä hetkellä huomattavasti helpompaa.

Mummo odottaa jo alaovellaan, ja Laura sanoo lapsille heipat ja että olkaa kiltisti mummon luona, menee takaisin pysäkille. Seuraava bussi tulee kymmenen minuutin päästä, ja hän saa jatkettua koululle.

Aulassa on tutuksi tulleita kurssilaisia. Tervehditään, keitellään kahvit. Heidän luokkatilansa ovi on lukossa, joten jäädään odottelemaan opettajan saapumista taukotilana toimivaan aulaan. Keitetään lisää kahvia, odotellaan. Keitetään toinen pannullinen, ja joku jo katsoo kalenteristaan, että oliko se tänään, kun oli etätehtävän purku.

Aamupäivä alkaa kulua, ja joku käy toimistosta kysymässä, että onko lähipäivä peruttu. Ei kuulemma ole, joten jatketaan odottelua.

Ennen yhtätoista taukotilaan ilmestyy tuntematon henkilö, joka tiedustelee, että oletteko te niitä liikealan täydennyskoulutettavia. Kuultuaan asian näin olevan, hän pyytää palauttamaan tehtävät.
– Eikös ne pitäny purkaa tänään, joku kysyy.
– Nyt ei ole siihen aikaa eikä oikein tilaakaan. Tuohon teidän luokkaan tulee iltapäiväksi tulityökurssilaiset.
Opettaja jakaa kaikille laput, joissa on ilmoitettu kahden viikon päästä oleva yritysvierailu paikkakunnan suureen markettiin. Siellä on myymäläesimies luvannut esitellä kaupan toimintaa aamupäivällä.
– Etätehtäväksenne saatte miettiä kysyttävää. Niin, ja sitten voisitte alkaa kysellä työharjoittelupaikkaa. Teidän kurssiinhan kuuluu kolmen kuukauden työharjoittelu, joka alkaa toukokuun alussa. Paikka on teidän itsenne hommattava, joten laittakaahan töpinäksi. No niin, tämä oli nyt tässä tältä päivältä, ja muistakaa tulla sinne yritysvierailulle. Hyviä etäpäiviä vain kaikille!

Opettaja kiirehtii pois, mutta palaa sentään hakemaan pöydän kulmalle unohtuneet tehtävälaput. Ne hän käy laittamassa kurssille varattuun lokeroon käytävän päässä.

Laura lähtee toisten kanssa ulos. Jotkut miettivät, pitäisikö mennä pizzalle, Lauraa ei huvita. Varmaan äidin luona saisi jotain syömistä. Hän muistaa ystävänsä Helenan, joka pitää kioskia kolmen kilometrin päässä hänen kotoaan. Hän ottaa puhelimensa ja soittaa.
Hän tarvitsisi kolmeksi kuukaudeksi työharjoittelupaikan. Helena kiinnostuu, sillä apu olisi kyllä kovastikin tarpeen. Selviää, ettei se hänelle  mitään maksaisi, mutta jonkinlainen raportti, eräänlainen työtodistus hänen olisi kirjoitettava. Sitä Helena vähän empii, mutta sanoo lopulta, että jos Laura sen itse kirjoittaisi, niin kyllähän hän siihen nimensä voi laittaa. Mielissäänhän Helena tietysti on, sillä ilmainen apulainen on hänen kannaltaan ainakin tässä tapauksessa oikein hyvä. Laura on ollut nuorempana hänellä osa-aikaisesti ja satunnaisesti töissä ennenkin, ja nyt hän saa kolmeksi kuukaudeksi esimerkiksi haluamiaan iltoja vapaiksi. Ja vielä kesäksi, että ehkäpä hän voisi pitää vähän lomaakin, ainakin vapaapäiviä. Luksusta yrittäjälle.

Laura laittaa tyytyväisenä puhelimen laukkuunsa. Hän palaa oppilaitoksen kansliaan, josta pyytää saada mukaansa harjoittelusopimuslomakkeen.
– Ai, olet saanut järjestymään harjoittelupaikan, sepä kiva, sanoo kanslisti, ja antaa muutaman lomakkeen ylimääräisiäkin siltä varalta, jos tulee vaikka kirjoitusvirheitä.

Laura nousee bussiin, ajaa bussiasemalle, nousee toiseen ja ajaa Helenan kioskille. Siellä on muutama asiakas, jotka Helena palvelee, Laura täyttää sillä aikaa harjoittelusopimuslomaketta. Sen tultua valmiiksi onkin hetkisen sillä tavalla, ettei asiakkaita ole. Helena kirjoittaa sopimukseen nimensä ja kioskin LY-tunnuksen. Laura on vakuutettu oppilaitoksen puolesta, joten sopimus on hänelle kaikin puolin edullinen.

Kioski elättää Helenan miten kuten, mutta vierasta työvoimaa ei juuri pysty käyttämään. Niinpä Lauran kolmen kuukauden sopimus on hänelle kuin parempi sattuma sopassa.

Laura kiittää ja lähtee, ajaa bussiasemalle, sitten äitinsä luo.

Äiti ihmettelee, että kuinka hän tulee jo ennen yhtä pois koulusta, eikös tänään pitänyt olla neljään asti koulua.

-Tämä on näitä tällaisia kouluja, hymähtää Laura.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s