Oltiin männäviikolla vaimon kanssa hiihtämässä Lapissa. Siellä elämä kulki kuten ennenkin, sukset suihkivat, ihmiset kävi latukahviloissa, paistoivat kodilla makkaraa ja söivät eväitään. Termospulloista kaadeltiin mukeihin kahvia tai teevettä, aurinko paistoi suloisesti, välillä tuli lunta, oli pakkasta, oli suojaa. Kuukkelit norkoilivat lähipuiden oksilla makupaloja. Kaikki oli oikein, suloisesti ja niin kuin se aina ennenkin oli ollut.

Vaan jo viime viikon loppupuolella jännättiin, että päästäänkö junalla takaisin. Päästiin.

Ja sitten palailimme siihen todellisuuteen, että kanttorin kalenteri on kosahtanut peräti tyhjäksi. Ainoastaan hautajaiset jäljellä, jumalanpalvelusta päässee soittamaan tosi harvoin. Kaikki muu pois, pois, pois, yksin YT-neuvotteluihin liittyvä keskustelutilaisuuskin.

Vaimo palasi töihin, hänhän on tehnyt etätöitä jo vuosia, käynyt toimistolla vain noin kerran viikossa tai kahdessa. Mutta äijä on ihmeissään. Tuleekohan varmaan lomautus, jos tätä jatkuu.

Sinänsä pohjimmiltani introverttinä ihmisenä en hirveästi kärsi sosiaalisesta eristäytymisestä, olen tehnyt sitä tähänkin saakka aina kuin mahdollista.

Mutta sitten isompiin linjoihin:

Ensiksikin, jälleen kerran havaitsemme, että elämä ei ole ihan täysin hallittavissa. Ainut elämänhallinta on sitä, että selviää muuttuvista tilanteista.

Toiseksi, etätyö on iso mahdollisuus monelle. Jos työtä tehdään pääasiassa tietokoneella, niin miksi ihmeessä mennä jonnekin typerään toimistoon. Meillä on hommattu jo vuosia sitten ergonomiset tuolit ja pöydät ns konttorihuoneeseen.  Kaikille etätyö ei ole mahdollista, mutta ei tehdä siitä ongelmaa. Etätyö olisi iso mahdollisuus myös siinä mielessä, että liikenteen päästöt vähenisivät, ja toiseksi se tuntuu ihan itse kunkin (jolle etätyö on mahdollista) kukkarossa. Ei niin paljon ajokilometrejä tai bussi- ja junalippuja.

Kolmanneksi, maapallo tuntuu saavan nyt hengähdystauon. Sanovat, että Kiinassa on nähty sinistä taivasta.

Neljänneksi, liberaali markkinatalous on aikamoisen haasteen edessä. Ainakin velkavetoiset yritykset ovat pulassa.  Sijoittajien varallisuudesta on hävinnyt melkoinen siivu. Saas nähdä, ovatko taas ruikuttamassa valtioita apuun, sehän niillä on ollut tapana.

No joo, luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Joka tapauksessa odotettavissa on jos ei mielenkiintoisia, niin ainakin vähän erilaisia aikoja.

Luonto pisti isännän äänellä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s