Olin tänäänkin aamupäivällä kuvaamassa lintuja. Monesti sain vaikka hanhet mielestäni tarkoiksi, mutta 600 mm polttovälillä kävi niin, että kuvat olivat epätarkkoja. Vaikka valotusaika oli hyvinkin pieni, niin se pienikin tärähdys kuvaa ottaessa kostautui.

Niinpä ollessani päiväkävelyllä vaimoni kanssa soitin kaupungin parhaaseen valokuvausliikkeeseen. Siellä oli kahtakin yksijalkajalustaa, joka ongelmani ratkaisee.

Niin minä, etuoikeutettu, jolla on vielä tulot, menin käymään liikkeessä. Olisin saanut tilattua netistäkin, mutta nyt katsoin asialliseksi ja moraaliseksi käyttää liikettä. Liikkeenharjoittaja oli aikonut sulkea jo klo 16, mutta lupasi odottaa minua, joka lupasin olla paikalla klo 16:30 jälkeen.

Olin, kun sanoin. Ja ostin myös liikkeen valikoimassa olleen yksijalan. Juttelin liikkeenharjoittajan kanssa.

Hänellä oli asiat kunnossa. Oli lomauttanut puolipäiväiseksi apulaisensa, ja pelkäsi kovin menettävänsä hänet.  Muttei vielä ollut. Sitten esitteli minulle yleisönosastokirjoituksen, jossa vedottiin kausi-infulenssaan. Minä siihen, että mites Italia ja Espanja? Onko sittenkin nämä meidän rajoitukset kohdallaan?

Niin. Mikä se oikein olisi? Mennä talous vaiko ihmiset edellä?

Sanoin, että ymmärrän kyllä yrittäjät. Olen, meinaan, itsekin ollut. Silloin 30 vuotta sitten. Kerroin omasta selviämistaistelustani, joka kesti 18 vuotta. Sanoin, että nykyään pääsevät viidellä, ehkä kuudella, jos ovat sisukkaita. Se on paljon vähemmän kuin 18, joka itselläni meni.

Niinhän se toki on, että jokainen katsoo näitä asioita omasta näkövinkkelistään. Valtiomies tai -henkilö kansalaistensa kautta, taloushenkilö talouden kautta. Heikompi aines vaikka kuolleiden kautta.

Ei tässä sen ihmeellisemmästä ole kysymys.

Ja tosiaan, ymmärrän liikemaailman tuskan.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Pieni huomio arkielämästä

  1. äej

    teit pienen merkittävän jalon teon hankinnallasi.
    Eivät hukkaan ole menneet ne 18 vuotta yrittäjänä. Niistä ammentaa vaikka mitä vanhemmiten, kuten monesta muustakin vastoinkäymisestä

    Pääs iäistä!

    hj

    Tykkää

    1. hikkaj… tarkkaan ottaen se 18 vuotta oli yrittäjyyden jälkeisaika, se, jona oli luottotiedot pois ja maksamiset päällä. Yrittäjyys oli huomattavasti lyhyempi – ehkä olen selittänyt vähän huonosti.

      Tarinan opetus: lyhyelläkin jaksolla virheitä hoitaa itsensä pitkäksi ajaksi ns. liriin.

      Tykkää

      1. äej

        hyvin sie selittänyt olet, mie en niinkään: mie kun lasken sen jälkeisen ajankin samaan yrittäjyysjaksoon. Tosin sillon koko revohkan pituudeksi tulee 18+.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s