Uutiset ovat täyttyneet Business Finlandin tai jonkun semmoisen jakamista tuista, joita varten otettiin velkaa. Jos oikein ymmärsin, niin tukemaan lirissä olevia yrittäjiä, joilla kassavirta on tämän käsillä olevan kriisin johdosta tyrehtynyt.

Tuet on saaneet kuulemma ihan eri lajin yrittäjät.

Miten tämä on niin ennen nähtyä kaikki? Kun silloin 1990- luvulla sanottiin pankeille, että piikki on auki, niin mitä ne teki? Teurastivat häpeämättä ne, joilla oli elämisen edellytykset.

Mutta tämä tästä. Kun olen kansalaispassivisti, niin en ota tähän asiaan sen enempää kantaa. Minulle oleellisempaa on se, että alkaa tosiaan olla kevät. Eilen avattiin kausi naapurikylän kyläyhdistyksen saarisaunalla, ja saunasta käytiin seitsenasteisessa meressä monen monta kertaa uimassa.  Havaittuja lintulajeja vuoden alusta alkaen alkaa olla seitsemisenkymmentä, ehkäpä tänä vuonna saadaan Birdlifen 100 lajia täyteen.

Hallituksen pito on haasteellista hommaa, sen täältä sivusta, ylä- tai ulkopuolelta hyvin näkee.  On kauhea julkinen paine hoitaa rahaa vaikka kriisiyrityksille, ja sitten sitä hommataan. Selvää on, ettei ministereillä kellään ole aikaa mihinkään mikromanagerointiin, ja niin virkahenkilöt sitten jakavat rahat ylimalkaisten tai peräti puutteellisten ohjeiden perusteella minne jakavat. Voi porua.

Tosin kansalaispassivisti-äijä on jo ennen näitä päiviä hämmästellyt sitä, kuinka yritystukia saavat firmat jakavat omistajilleen osinkoa. Osingon jaossa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta toki se, että osingot on mahdollistanut veronmaksajien tuki, saattaa aiheuttaa ajattelevassa kansalaisessa kysymyksiä. Mutta, kun kansalaispassivisti olen, jätän asian tähän.

Tuossa mietiskelin muuten sitä paikallista sopimista. Ei minulla olisi mitään sitä vastaan, jos se olisi molemminpuoleista. Vaikka että niin, että työnantaja sanoisi, että kutsuu töihin silloin kun tarvitaan. Siihen työntekijä, että mikä ettei, jos se menee niin, että tulen, jos ei muuta ja parempaa satu siinä kohdassa olemaan. Että sovitaan vain paikallisesti, jos se on aidosti sitä.

Mutta mitäpä tässä. Kevät tulee tänne Vakka-Suomeen vauhdilla, on nähty jo harmaahaikara, härkälintu ja monet sorsalajit. Kaulushaikara on monen monta kertaa kuultu, vaan ei nähty – sitä ei useimmat meistä elämänsä päivinä näekään, moni kyllä kuulee.

Kansalaispassivisti vain sanoo, että mikäpä tässä. Itse kukin katselkoon maailmanmenoa politiikkauskonsa pohjalta. Ei kai muutakaan taida olla, ellei sitten ota kansalaispassivismia ohjenuorakseen….

Ja pakko on sanoa vielä se, että kansalaispassivistiva vilpittömästi ilahduttaa etäopetuksesta saadut kokemukset. Kuinka se, että kiusatut oppilaat ovat etäopetuksessa ruvenneetkin loistamaan.  On nimittäin niin, että ekstrovertit loistavat sosiaalisissa tilanteissa,  mutta myös  meissä introverteissä on potentiaalia.  Kuinkahan paljon on sosiaalisuutta korostaessa kaikkea kaikille arvokasta menetetty? Äijä liputtaa voimakkaasti introverteille, heidän kaikinpuoliselle hyödyllisyydelleen.

Ja vielä toteaa äijä, että tämä sosiaalisen eristäytymisen aika on ollut tähänastisen elämän aivan parasta aikaa. Olen pinnistellen pärjännyt useimpien ihmisten kanssa, mutta aivan kaikkein parasta on tämä sosiaalinen eristäytyminen. Semmoinen on introvertin ihmisen katsantokanta.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s