Juhannuksestahan me täällä Suomessa puhumme, ja kai se on varhaisempikin muoto, kirkko mokoma sen Johannes Kastajan meille toi. Sen änkyrän, joka meitä kyykäärmeen sikiöksi nimitti, ja jonka pään Herodes Antipas katkaisutti vaimonsa toivomusesta.

Äijälle se on, siis se tämä juhannuspäivä, ihan työpäivä. Aamulla piti herätä, sonnostautua pukuun, ja suunnata vuonna 1425 valmistunuttua kirkkoa kohti. Sielläpä toimitin virkaani, soittaen virsien lisäksi mm. Daquinin Rondoa, joka tunnetaan lisänimellä ”Käki”. Sitten oli vielä Dietrich Buxtehuden täynnä iloa oleva D-duuripreludi, josta soitin vain ensimmäisen taitteen.

Sitten tulin tähän kotikylään. Täällä on semmoinen 1600- luvulta peräisein oleva vanha kirkko, jossa komennot pidimme. Soittamaan jouduin kylläkin sellaista digisoitinta, joka parhaimmillaan pianoa muistuttaa.

Sen jälkeen olinkin vapaa. Huomenna ei tarvitse mihinkään mennä. Kävimme uimassa kotikylämme satamassa, ja oli sellainen tilanne, että vierasvenelaituri oli tupaten täynnä. Uimaan päästiin kyllä takasivulta, mutta sinne tuli uinnin kestäessä suuri matkavene. Ei auttanut kuin uida rantaan, ja sieltä takaisin kävellä vaatteille.

Laitoin hapanjuuren eilisiltana käymään. Tänään oli aika tehdä taikina, juuri kun oli juuri kuin mousse. Se on nyt kylmälevossa jääkaapissa, ja ajattelin illalla yhdeksän, kymmenen aikaan sen esille ottaa ja leiväksi leipoa.

Jos vielä ennen keskiyötä saisi taikinan kylmälevosta otettua, ja sitten leipoa leiväksi, viillellä ja paistaa. On nimittäin niin, että hapanjuurileipä on maailmankaikkeuden parhaimman makuista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s