Näillä sanoilla alkaa virsi 620, semmoinen iankaikkisuuteen liittyvä virsi. Siihen liittyy semmoinen humoristinen muisto, että oli kerrattain 1990- luvun lopulla erään keskisuomalaisen seurakunnan kappelissa siunaustilaisuus, ja kirkkoherra oli sopinut virret saattoväen kanssa.

Yksi niistä oli tuo yhdeksänsäkeistöinen otsikossa mainittu, ja me sen suntion kanssa kahden lauloimme, saattoväki oli hiljaa. Tilaisuuden jälkeen kirkkoherra pahoitteli kömmähdystään, minä lohduttelin, että onneksi virsikirja on uudistunut. Nimittäin vuoden 1701 ns. karoliinisessa virsikirjassa tuossa virressä oli 41 säkeistöä.

En minä sille mitään voi, että juuri tänään tuli tuo virsi mieleen. Ei ehkä varsinaisen sisältönsä, mutta alkusanojensa vuoksi. Sillä oli tänään täällä Vakka-Suomen perällä sangen suloinen kesäpäivä. Leppeä, lämmin, helteinenkin.

Minulla on jokusia ystäviä tahi tuttavia, jotka ei näistä keleistä perusta. Olenkin sitä miettinyt, miksi minusta tuli tällainen suven ja valoisuuden rakastaja, siinä määrin, että omin turkulaisen Linnateatterin esityksestä ”elokuvan uskomaton historia” termin ”kirottu pimeys”.

Synnyin vajaati 59 vuotta sitten vuoden kaikkein pimeimpänä aikana. Uskon, että olen nähnyt luonnonvalon ensimmäistä kertaa vasta sitten, kun olen jo osannut kohdistaa katseeni ylipäänsä johonkin. Äitini on pitänyt haudata minut peitteisiin, kun on lähdetty laitokselta kotiin.

Vihaan mustaa, märkää pimeyttä, jollaista oli esimerkiksi lokakuun puolestavälistä 2019 kevätpäivän tasauksen 2020 seuduille saakka.

Yksi ystävä aina sanoo että kyllä sinun kelpaa, kun vain musisoit, mutta teeppä kovaa työtä. No, nuorena olin ihan murrosikäisestä lähtien raksahommissa. Betonivalu on monin verroin kivempaa lämpimässä, kun ei tarvitse huolehtia muuta kuin siitä, ettei valu kuivu liikaa. Kauhistuen muistelen marraskuuta 1982, jolloin tehtiin yhden hallin kattoa, naulattiin konesaumapeltikaton alle tulevaa ruodelaudoitusta. Työpäivä aloitettiin voimakkaiden halogeenilamppujen valossa, vaakasuora lumipyry kangistutti sormet, ja villasormikkaan kädessä koitettiin saada nauloja, työkalut tuppasivat jäämään tuiskuavan lumen alle. Entä betonivalu marraskuussa pakkasrajalla? Ei muuta kuin peittelemään ja varjelemaan jäätymiseltä, hyih.

Ja kyllä minä nykyäänkin mieluummin mustassa puvussa kappelille menen tässä kesän lämmössä kuin siinä kirotussa pimeydessä, nolla-asteisen alijäähtyneen sateen miltei vaakasuoraan tullessa, sateenvarjon alla kyyristellen.

Talvikin toki menettelee, sellainen oli täällä muistaakseni viimeksi vuonna 2014. Muuten on ollut sitä märkää, harmaata kirottua pimeyttä.

Niin, tänään. Aurinko paistoi jo aamuvarhaisella. Tyytyväisenä kasvoivat runkotomaatit ja kurkut sekä chilit ja paprikat kasvihuoneessa. Pensastomaatit kasvoivat kuhisten ruukuissaan terassilla. Keittelin spelttirouheesta puuroa, jonka nautitsimme viimekesäisistä mustikoista keitetyn mehukeiton kera.

Kasvimaata hoideltiin, ja käytiin polkupyöritse Selkämeren reunamilla rakentamattomaksi jääneellä kalliorannalla, jossa on uskomattoman upea hiekkapohja meressä, uimassa. Tunnistin kasveja kännykässäni olevalla Seek-sovelluksella. Biologivaimoni nyökyttelee, hän ne toki tuntee muutenkin, mutta että ukko ihan omasta tahdostaan opettelee.

Vaimo oli ottanut tämän päivän vapaaksi, huomenna hän taas ahertaa aamusta iltaan, minulla on vielä vapaata. Tosin epäilen, että alan tehdä kotikirkon ensipyhäistä messua kotisoittopelin ääressä.

Mutta mitä näistä. On suvi suloinen. Kolea kevät muuttui ihanan lämpimäksi alkukesäksi. Maksan ilmalämpöpumpun tähden kohonneen sähkölaskun naurussa suin. Aina tämä sen harmaan, valottoman ja ilottoman myöhäissyksyn voittaa.

En nyt tarkoita sitä hetkellistä pimeyttä, mikä esiintyy vaikka Pentti Haanpään novellissa Syksyä ja ikävää Napasalon kirkolla, vaan sitä, mikä kestää lokakuun puolesta välistä kevätpäivän tasauksen tietämille saakka. Mutta jos vaikka joulu- tai edes tammikuulla lumen sataa, niin sitten perun ihan mielelläni nämä puheeni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s