Koronavirus pysäytti matkailun. Niinpä en minä saati vaimonikaan matkannut Itävaltaan tahi Kreikkaan saati Italiaan, vaan olemme vakaasti päätteneet pysytellä kotimaassa.

Viime viikon torstaina ajelimme Kustaviin. Kyydissä oli kaksi polkupyörää ja kuljetuslaukut näihin kahteen. Kustavin Heponiemessä parkkeerasimme auton ja siirryimme lihasvoimin liikkumiseen polkupyöritse sekä astuimme Pyörinemme lauttaan, joka vei Iniöön. Ajelimme Iniön läpi, siellä hankkiuduimme lauttaan, joka vei Korppooseen.

Korppoossa hankkiuimme iltamyöhällä (toki etukäteen varattuun) Röda Huset- majataloon, jossa sopi päänsä tyynyyn painaa. Kävimme iltamassa vielä polkupyöritse paikkakunnan Buffalo- ravintolassa syömässä sellaista turistiruokaa.

Seuraavana aamuna hankkiuduimme Kökariin Ahvenanmaalle menevän lautan kyytiin. Saavuimme saarelle aamupäivällä.

Menimme varaamaamme majoitukseen, nautitsimme oivallisen lohikeiton, ja tutustuimme Kökarin hienon kirkon ympäristöön. Kirkossa on muuten oivalliset Veikko Virtasen vuonna 1991 rakentamat urut, joita en kokeillut.

Palasimme mökkimajoitukseen, laitoimme sänkyihin petivaatteet, ja laskeu’uimme levolle.

Toinen päivä Kökarissa valkeni sangen sateisena, joka on sikäli onnellinen, että kun on varannut majoituksen kahdeksi yöksi, saa sateen kohdata mökissä makaillen. Tulee lihaksi se, että parasta on se, kun ei tapahdu mitään eikä tarvitse mennä mihinkään. Se on yksi ihmiselämän suurimmista hienouksista.

Kolmas Kökarin päivä sisälsi sitten jo mökin luovutuksen. toisena päivänä oli saunottu oikein perusteellisesti, ja käyty nukkumaan. Ei muuta kuin tavarat pyörälaukkuihin ja eteenpäin. Piti vielä käydä paikallisen omenatilan ravintolassa nauttimassa ahvenanmaalainen pannukakku ja toisessa paikassa nauttimassa loistava ahvenanmaalainen kala-ateria, joka jäi mieleen yhtenä parhaista.

Iltamassa lähdimme Korppoon- lautalle, ja iltamyöhällä olimme tuossa Varsinaissuomalaisessa saaressa, eikä muuta osattu kuin mennä Röda Husetiin yöksi. Yösija oli lämmin, pehmeä ja nukuttava.


Aamulla lautalle kohti Houtskaria, ja sen läpi pyöräiltiin voimakkaasti. Mossalassa ehdittiin atrioitsea ennen lautan lähtöä, ja ainakin allekirjoittaneen siika oli aivan ihanaa syötävää. Vetää kevyesti vertoja Thaimaan curryille tai Kreikan moussakoille.

Iniössä oli vastassa harmaa vesisade, joten poljimme saaren läpi sen enempää hekumoimatta. Lautta Kustaviin oli ajallaan, ja polkupyöräilijä hyvin sekaan mahtui.

Kyllä on niin, että kotimaassa on paljon ja monia kolkkia, johon kannattaa tutustua. Vaikkapa Turunmaan saaristoon ja Ahvenanmaahan.

Niin, ja siitä pakkoruotista. Pidän termiä ”Pakkoruotsi” hieman kyseenalaisena, sillä eikö kenelle tahansa ole eduksi osata naapurimaan saati omankin maan toista kieltä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s