Minulla on ollut tuollaiset vajaat kuukauden päivät semmoinen riippumaton ajatushautomo. Niitähän näitä ajatushautomoita on vaikka minkälaisia, erilaisilla agendoilla. Niinkuin vaikka tämä Libera, joka ajaa liberaalin markkinatalouden asiaa. Ja on niitä ihan lukemattomia muitakin, tehtävänään miettiä maailmanmenoa ja kaikkea sitä, miten tämä maailman pitäisi olla taloudellisesti, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti järjestetty.

Vaan minun riippumaton ajatushautomoni ei ihan noihin sfääreihin yllä. Se perustui, kun tilasin Treeline Outdoors- nimisestä kangasalalaisesta liikkeestä riippumaton ja siihen kiinnityshihnat. Toimitusta odotellessa käytiin liikemies Kyösti Kakkosen ainakin alulle panemasta tavaratalosta riippumaton kiinnityskoukut, jotka ruuvasin ulkoseinämme poikittaiskoolinkeihin. Terassimme vieressä kasvaa suuri luumupuu, joka on riittävän vahva kantamaan kaksikin riippumattoa, puolison ja minun. Siihen olemme ne toisen pään kiinnikkeet laitaneet, ollen mattomme noin 40-45 asteen kulmassa toisiinsa nähden.

Siinä sitä on leppoisina ja osin lämpiminäkin kesäloman päivinä tullut seurattua niin tervapääskyjen kuin myös osin merikotkienkin lentoa tuossa kotimme yläpuolella. Olemmepa kerran yöpyneet Selkämeren reunassa olevalla Vähä-Haurunen – nimisellä saarellakin näissä ajatushautomoissamme. Perheemme nuorimmainen lähetti kokeiltavaksemme hyttysverkon tätä tarkoitusta varten, ja sen luovutin jalomielisesti puolisolleni tuoksi yöksi. Itse kömmin avatun makuupussin alle, eikä itikat pistelleet! Oli sellainen tunnelma kuin siinä hienossa tangoiskelmässä, jonka nimi on Yö saaristossa.

Tuo lauluhan on alunperin vuonna 1955 puolalaisen  Zbigniew Koreptan  säveltämä, ja jonka Suomi-iskelmän ahkera tuottaja-sovittaja Jaakko Salo vuonna 1964 muokkasi tangoksi. Sanat suomeksi kirjoitti Sauvo Puhtila, ei suinkaan alkuperäiselle tekstille uskollisesti.

Tämä riippumaton ajatushautomoni on toiminut moniaana päivänä. Siinä olen lukenut Volter Kilven Alastalon salissa – kirjaa sivukaupalla, selaillut Internettiä sekä ihan ollut vain, ihmetellen taivaan sinisyyttä. Välillä ajatushautomo on riippumaton sijasta toiminut mustikkametsässä, jossa olemme yhtä aikaa lomailevan puolison kanssa hyyrtäneet kattilakuntamme eteen.

Muistelen, kun jotain 12 vuotta sitten pitämässäni minkä lie numeroisessa tämän nimisessä blogissa otin kantaa silloisen hallituksen PARAS- hankkeeseen, että parasta, mitä minä tiedän, on mustikkapiirakka.

Se ihan pitää paikkansa vieläkin. Se PARAS- hanke on muhinut koko tämän ajan, muuttunut milloin soteksi, milloin miksikin, valmista ei ole tullut. Mutta monta mustikkapiirakkaa olemme näinä vuosina tehneet, ja aina pullataikinaan, sillä se on mustikkapiirakan absoluuttisesti paras muoto. Toki se on hyvää murotaikinassa, mutta mikäpä pullataikinapohjaiselle vertoja vetäisi? Juuri eilen puoliso leipoi mustikkapiirakan pullataikinapohjaan, ja että se on hyvää!

Minä olen sen sijaan opiskellut hapanjuurileivontaa, hienon Yle Ykkösen ohjelman Riston valinta- leipäohjelman herättämän kiinnostuksen pohjalta. Sattui niin, että muuan kolleega minua vielä vähän höynäytti ja lähetti kirjeessä juurenkin, ja aloin opetella. Että on hapanjuureen leivottu leipä hyvää! Niin vehnästä, ohrasta, speltistä tai näiden seoksesta kuin rukiistakin leivottu! Autolyysi villihiivoineen ja korkeassa lämpötilassa paistaminen tekevät leivästä uskomattoman maukasta. Nytkin on jääkaapin yläkaapissa ruisjuuri muhimassa, ja heti aamulla aion laittaa leipätaikinan. Ilman hiivaa, tietenkin.

Tässä muistan hellästi karheanhellää isoäitiäni, joka soitti ollessani lapsi tai teini, ja ilmoitti kotoisella murteellamme, että ”nyt oes leipeä”. Se leipä oli taivaallisen hyvää. Isoäidin juuri pääsi katoamaan muistaakseni aittansa palossa, mutta nyt sain varsinaissuomalaisen, 130 vuotta vanhan juuren, ja hyvää tulee! Sen juurenhan voi sitäpaitsi tehdä ihan itsekin, kun on vain sinniä ja välttävä sisälukutaito.

Mitäpä minä politiikasta mietin? Nööh, sitä, että se alkaa palaamaan arkisilleen. Oppositio syyttää pääministeriä oikein perustuslain rikkomista, ja minä lähetänkin oppositiopuolueiden sekä hallituspuolueidenkin agitaattoreille ja muille toimistoväelle oikein tulisia taisteluterveisiä. Juuri noin opposition tuleekin toimia, syyttää hallitusta kaikesta, ja vaikka tulipalon olisivat sammuttaneet, osoittaa se tulipalo väärin sammutetuksi.

Riippumaton ajatushautomo hyväksyy tämän ihan täydelleen, niin hallituksen kuin opposition toimet ja puheet. Mutta sitä ei riippumaton ajatushautomo hyväksy, että piestään tai maalitetaan yhtään ketään. Väkivalta, onpa se sitten fyysistä tahi henkistä, on raakaa ja alhaista, ja siitä pitää tulla tuomituksi pitkiin vankeustuomioihin. Henkeen ja terveyteen kohdistuneesta niin pitkiin, että se sitten ihan tosissaan tuntuu.

Riippumaton ajatushautomo päättää lauantai-illan mietintönsä, ja toivottaa joka ikiselle tähän blogiin eksyneelle kaikkea hyvää, menestystä ja onnea kaikissa ryhtymyksissä sikäli kun nuo ryhtymykset eivät ole väkivaltaisia.

Yksi kommentti artikkeliin ”Riippumaton ajatushautomo

  1. Juu, ulkomaille suomesta muuttaneetkin kaipaavat kovin juuri ruisleipää. Ja myös saaristolaislimppu on minullekin vakio jouluherkku. Jossakin Kanarialla katsottiin miten ihmiset puputtavat sitä vaaleaa höttöleipää ja eivät muusta perusta. Lapsuudesta se lähtee.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s