Olen t.ässä tykönäni pohdiskellut kakkinaisia tahi erinäisiä, kuten Härkäniemi piippua valitessaan Volter Kilven Alastalon salissa- teoksessa.
Koronakeväästä sanon empimättä sen, että parasta ihmisen elämässä on se, kun ei tapahdu mitään, ja kun ei tarvitse mennä mihinkään. Ja että jos johonkin itse haluaa mennä, niin sen kuin menee.

Juuri juttelivat radiossa etätyöstä. Olen sellaista kotona vierestä katsellut ja kadehtinutkin monet vuodet. Puolisolla on ainakin vielä vapaasti määriteltävä osa työstään etätyötä, joka on nykytekniikalla oivallinen keino hoitaa hommansa ainakin joissakin ammateissa. Myönnän jyrkästi, että kaupan kassa, linja-auto- tai taksikuski tai hoitaja ei tähän koskaan pääse.

Ei, ei mene nallekarkit tasan.

Vaan sanonpa seuraavaa:

Itselle on tuollaiset 30 vuotta ollut tärkeää esittää ihmisille musiikkia. Sittemmin olen tullut huomaamaan erinäisiä.

Jos olisi homma, jossa saisi suunnilleenkaan nykyisen palkan olemalla kotona ja naputtelemalla tietokonetta, en joutuisi hetkeäkään epäröimään. Vaihtaisin alaa.

Sillä vaikka tätä muusikkoutta olenkin halunnut ja edelleen tykkään, lähden tilaisuuden loputtua suoraan kotiin. En jää koskaan keskustelemaan tai vaihtamaan ajatuksia mistään kenenkään kanssa. Kärsin kaikista jälkeistilaisuuksista, sillä panostan kaiken siihen varsinaiseen. Annan siinä kaiken, mitä minulla on annettavaa. Sitten lähden kotiin.

Ja koronakevään perusteella sanon, että parasta on se, kun ei tapahdu mitään eikä tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Menemisen tarpeen määrittää ruokakaapin tyhjyys.

3 kommenttia artikkeliin ”Ristiriitainen mies

  1. Se on hikkaj juuri näin. Niinkuin tänäänkin. Aamusella herättiin saaressa, nautitsimme aamupalaksi öylen paistetun pizzan jämiä, kävimme uinnilla, hurautimme moottoriveneellä kotirantaan.
    Menimme kotiin, jossa nautitsimme jokusen tunnin riippumaton ajatushautomon suomista mahdollisuuksista. Kävimme päiväkävelyllä, jolloin vein veneenseen täytettynä 25 litran tankin. Sen kytkin moottoriin, ja jatkoimme kävelyä riippumaton ajatushautomolle takaisin.

    Illansuussa lähdimme uimaan ulkomeren reunaan. Palailimme kotisatamaan, kun oli tapahtuma menossa. Kävin tervehtimässä ihailemani säveltäjän poikaa, joka esiintyi tilaisuudessa.

    Tulimme kotiin, ja minä vielä nautitsin riippumaton ajatuspajan olosuhteista. Tulin tuppaan, ja aion vetää cpap-naamarin naamalleni ja nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa.

    On vielä sunnuntai, maanantai ja tiistai. Näiden päivien aikana on parta ajettava ja kenties kutritkin leikkuutettava. Vaan jos huomenna vielä Naantaliin, Armolaaksoon.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s