Työssäkävijän riemupäivät

Tänä aamuna pukeuduin hyvillä mielin tummaan pukuun, otin urkukengät, iPadin ja AirTurn- pedaalin sisältävän kanssin käteeni, ja kävelin autokatokselle. Käynnistin yhdeksän vuotta vanhan diesel-automme, ja ajelin kaksi peninkuormaa ja rehin nelejänneksen työmaalle.

Kirkko on 1620- luvulta. Sinne menin sisään, ja kähnin yli lattialla olevien hautapaasien nurkkaukseeni, johon on täksi(kin) kesäksi tuotu tasokas sähköinen soittopeli, sellainen virtuaaliurku. Katsoin tullessani, että äänentoisto on päällä, käynnistin tuon tietokonepohjaisen vehkeen, ja valitsin kosketusnäytöltä Caenista, St.Etiennen luostarikirkosta taltioidun Cavaille-Coll- urun tämän päivän messun käyttöön.

Soitin messun, virsien lisäksi mm. Juhani Haapasalon, Kaj-Erik Gustafsonin, Alexander Guilmantin, Jehan Alainin ja tuntemattoman brittinaisen Elizabeth Hillin musiikkia. (Elizabeth Hillin musiikki on kyllä kaunista, ja väki kuunteli sitä hiirenhiljaa).

Messun soitettuani sammutin tämän näennäissoittimen, kävin asioimassa kaupassa ja apteekissa (kissoille matolääkettä), ja ajoin kotiini.

Ja katso: kotiin saavuttuani lähdimme vaimoni kanssa polkupyöritse kiertämään paikkakuntamme erästä ns. lenkkiä, jolle mittaa kertyy parikymmentä kilometriä. Ensin pikitietä vähän, sitten poiketaan yksityistielle, mennään metsäpolkua tovi, tullaan metsätielle, josta yksityistielle, josta taasen pikitielle ja kohti kotia.

Havainto: Sydänkesän kaikkinainen kasvien rehotus ja kukkaloisto tuoksuineen melkein mykistää. Leinikit, virnat, heinät, kämmekät, iso- ja pikkulaukut kukoistavat tai ovat tulossa siemennysvaiheeseen. Kissan- , harakan- ja kurjenkellot sulostuttavat tienvieriä, kuten myös päivänkakkarat ja moninaiset matarat.

Noin kolmetoista kilometriä ajettuamme tulemme yleisen uimarannan tuntumaan. Pilvinen päivä on jättänyt rannan tyhjäksi, joten hetken aprikoituamme laskeudumme uimasillemme, vaikkei uimapukuja mukana ollutkaan. Siveysrikosta ei tapahdu, sillä rannalla ei lisäksemme ole ristin tai muidenkaan sieluakaan.

Pyöräilemme loppumatkan kotiin. Huomenna alkaa kesälomani, ja tämä loman kenraaliharjoitus on jo kyllä miltei täydellinen. Odottelen vielä postista hiljattain tilaamaani riippumattoa, jollaista viimeksi Lanta Old Townissa marraskuussa ihastelin.

Tulevalle lomalle ei ole isoja matkasuunnitelmia. Jos Ahvenanmaalla käytäisiin, lisäksi saatan loppukuusta käväistä siellä, missä on kaikki mi kallista on. Muuten retkeillemme tässä Selkämeren saaristossa, riippumatot mukana.

Ilman suorituspaineita.