Yrittäjyys ei sopinut minulle, siitä olen laajalti kirjoittanut. Tänään tapasin pitkästä aikaa (oli tässä välissä kai 31 vuotta) silloisen liikekumppanin, jolle kävi vähän paremmin. Hän laski toukokuussa Virolahdella 10- metrisen purjeveneen vesille, alkoi opetella purjehtimista, ja oli tänään tuossa kaupunkimme satamassa. Soitteli pitkin kesää Hangosta ja Rymättylästä. Tätä irtiottoa edelsi 20 vuoden raataminen ja 10 vuoden normaalityö sellaisen ihan tavallisen firman pyörittämisessä.

Toisin kuin minä aikanaan, tämä mies osasi aina tarttua siihen hommaan, joka toi leivän. Ja kyseessä ei ole nyt mikään pankkiiriliike, vaan sellainen yrittäjä, jonka kädet ovat työn kovettamat, kaukana meikäläisen lihakämmenistä.

Olin aikanaan vaatimattomalta osaltani osallisena tai auttamassa joissain toimissa alkuun häntä, mutta se osa on todella vähäinen.

Siinä me istuimme sataman kahvilassa tarinoinemme. Kaksi elämän muokkaamaa miestä, erinäiset mutkat kumpikin tehneenä.

Hyvin meille kummallekin lopulta kävi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s