Ennen kylälukkari pyhäaamuisin sonnostautui kymmeneksi kirkolle, jos ei sattunut vapailla eli lomilla olemaan. Sitä soitti sen messun tai sanajumalanpalveluksen, ja silloin tällöin saattoi olla joku jatkotilaisuuskin. Sitä saattoi paneutua siihen viikon päätapahtumaan huolella, tehdä parhaansa. Palveluksen jälkeen sitä palaili kotiin, vajaat 20 vuotta sitten kuuntelin aina päivän palveluksen minidisciltä uudestaan, analysoin tekemisiäni.

Tänään havahduin varhain aamulla. Ikä tuo huonot unet, ja sitä saattaa hyvinkin mitättömästä syystä havahtua vaikka ennen muuta. Joskus nukutuskahvit auttavat, ja sitä saa narrattua pari tuntia lisää. Vaan ei tänään. Kyllä se varhainen havahtuminen jäi tämän aamun heräämiseksi.

Yhdeksän maissa alan pukeutua tummaan pukuun, valkoiseen paitaan ja solmioon. Lähden kotoa siinä kymmenen yli, thaimaalaisesta hotellista saadussa kassissa urkukengät, iPad ja AirTurn-pedaali. Ja silmälasikotelo, sillä auringonpaisteessa tarvitsen aurinkolasit.

Saavun kirkolle tuossa tuokiossa. Kauanko kahtasataa metriä pyörällä polkee. Ovet ovat auki, suntio touhuaa jo omissa valmisteluissaan, paikalla on pappikin, joka on jo eläköitynyt ja paikkakunnalle muuttanut. Minua miellyttää eläkemiehen perusteellinen suhtautuminen asioihin, käymme yksityiskohtia läpi hetken aikaa.

Kello lähestyy kymmentä, pappi laittaa liturgiset vaatteet päälleen, eli alban, stoolan ja kasukankin, sillä on messu.

Kapuan parvelle, laitan kanttorin äänentoiston päälle, käynnistän urkujen puhaltimen, valitsen vähistä äänikerroista ne sopivat. Pappi toivottaa väen tervetulleeksi (väkeä on paikalla muuten hyvin!), ja hänen vaiettuaan alan soittaa. Otan alkuun ystäväni ja opiskelutoverini säveltämän koraalialkusoiton alkuvirteen, jossa pidätyksen purkauduttua pohjasävel katoaa alta pois. Opiskelukaverin minimalismi muistuttaa jollain melko etäisellä tavalla Arvo Pärtiä, mikä ei ole vähäinen ansio. Panen merkille, ettei salista kuulu asennon vaihtamista, vaatteiden kahinaa tai muutakaan, vaan ihmiset kuuntelevat superlahjakkaan opiskelukaverini sävellystä hievahtamattoman hiljaa.

Sitten aloitan virren, ja ilahdun miltei kyyneliin, kun salissakin puhkeaa voimallinen virrenveisuu. Naisäänet tietysti siinä kuuluvimpina, mutta sentään jokunen mieskin lisäkseni ääneensä pistää.

Teemme ihan sellaisen perusmessun kaikkine krumeluureineen. Ilahdun papin tavasta seurata käsikirjaa tunnontarkasti. Kyseessä ei ole kuitenkaan kaavamaisuus vaan elävä tilanne.

Aamun messussa soitan enimmäkseen elossa olevien säveltäjien musiikkia. Poikkeuksena Adolph Hessen (1809-1863) kappale vastausmusiikkina sekä loppusoittona soittamani Felix Mendelssohnin (1809-1847) C-mollisonaatin op. 65 osa Grave. Niin, ja ehtoollisella soitin Johann Sebastian Bachin (1685-1750) Orgelbuchleinista koraalin ”Ich ruf’ zu dir, Herr Jesu Christ”. Kun väkeä riitti, soitin vielä Abba- kaksikon Benny Andersonin ja Björn Ulvaneuksen kappaleen Chess, joka löytyy urkusovituksena eräästä kirkkomuusikkojen suosimasta kokoelmasta.

Messun loputtua poistun kirkosta rauhassa, kerättyäni tavarani ja vaihdettuani kengät ja vaihdettuani muutaman sanan ihmisten kanssa.

Iltapäivällä käyn kävelyllä vaimoni kanssa, laitan lähtiessä vaelluskengät ja shortsien takataskuun pussin, ja hyvä niin. Sillä kantarelleja löytyy kävelyreittimme varresta mukavasti, jotka keräämme visusti talteen. Kantarellihan on Suomen metsien herkullisimpiin kuuluva sieni, jonka valmistamiseen paistaminen on riittävä toimenpide. Ei tarvitse keittää tai ryöpätä, voi syödä vaikka siltään. Siitä tulee herkullinen chutneykin!

Sitten teemme oman kasvimaan juuri poimituista leikko- ja härkäpavuista, porkkanoista, sipulista ja kesäkurpitsasta herkullisen vihannespedin. Paistamme kaksi siikafiletä, jotka jouduin ostamaan eilettään. Niiden päälle laitan meidän ryytimaasta timjaminlehtiä, ja tietty suolaa ja sitruunapippuria.Vaimo on tehnyt jo aiemmin päivällä herkullista kermaviili/kapriskastiketta.

Kyllä on niin, että kasvisten kanssa juuri ennen valmistusta tapahtunut poiminta on se Tärkeä Juttu. Porkkana, kesäkurpitsa, tilli ja muut yrtit ovat raikkaita ja hyvän makuisia. Ihan toista kuin kaupan kylmähuoneessa päivämääriä viruneet. Meillä maalaisilla on tämä suurenmoinen etu halutessamme käytettävissämme, edellyttää tietysti pientä omaa aktiivisuutta.

Syötyämme havahdun siihen, että pian on lähdettävä töihin. Pukeudun, käppäilen autokatokselle, käynistän dieselmoottorin ja ajelen 25 km päähän. Siellä odottaa 1600-luvulla rakennettu vanha kirkko, johon olemme täksikin kesäksi saaneet hollantilaisen virtuaaliurun soittimeksi.

Valitsen urkujen samplesetiksi eli näennäisuruiksi pariisilaisen luostarikirkon Cavaille-Coll- uruista tallennetun näytejoukon.Soitan kotimaisia käyttökirkkomusiikkisäveltäjiä sekä merkittävää kotimaista elossa olevaa säveltäjää.

Komentojen loputtua havaitsen olevani väsynyt. Niinpä painun tästä levolle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s