Se oli tässä yhtenä päivänä, kun oltiin kävelyllä. Keskellä pururataa möngersi jokin perhosen suuri, pöteröimmänkin havaittava perhosen toukka. Minä sitä sorhomaan kännykän Seek-sovelluksella, joka hyvin nopeasti sanoi, että kyseessä on mäntykiitäjä. Siis tuon lajin toukkavaiheen edustaja. Se on menossa koteloitumaan, ja varmaan ensi keväänä sitten kuoriutuu ja tulee siksi perhoseksi. On se metamorfoosi merkillinen asia, ei muuta voi sanoa.

Paikkakuntamme saariin kuuluu sellainen ulkoluoto kuin nimeltään että Fräkäli. Sinne raketussa majassa ovat siiankalastajat joskus yöpyneet, ja paikallinen kyläyhdistys on sen majan kunnostanut. Se on hyvässä kunnossa näinä päivinä. Fräkäli on eittämätön ulkoluoto, sieltä näkymä on sangen merellinen.

Meidän kipollamme sinne pääsee tyynten säiden vallitessa, ja siellä olemme kahdesti tuon äskettäin kuluneen elokuun aikana käyneet. Sinne mennessä pitää olla hyvä tähystäjä, sillä vedet ympärillä ovat karikkoiset ja vaikeat. Vaan nähtiin saarella peräti harvinainen merisirri.

Se on nimittäin tämä merisirri paitsi harvinainen, myöskin äärimmäisen uhanalainen laji. Siinä se melko lähellä ruokaili, ja me olimme perheeni kanssa ihan hiljaa katsellen!

Niin, kaikkialla Suomessa toki pääsee lähelle luontoa ja harvinaisuuksia, ei sillä. Tässä vain nämä meidän näkemämme, näillä seuduilla. Kovasti arvostetaan meillä kaikkinaisia harvinaisuuksia ja ylipäänsä luontoa missä tahansa isänmaassa tai muuallakin.

Tämmöisiä tässä muistelen syyskuun alkupäivinä, kun alkaa tuleva ns. kirottu pimeys olla läsnä ainakin näin pilvisempinä päivinä. Sillä pimeydestä ei paljoa iloa lohkea, ehkä tulee luetuksi toinen Volter Kilven romaani. Alastalon salissa on nimittäin loppusuoralla, ja se on hyvä suomalainen kirja.

Kuulemma on Volter Kilpi kirjoittanut tuossa vuonna 1918 jotain äärikansallista, jopa fasistista. Alastalon salissa vuodelta 1933 ei moista roskaa näy, on ihan puhdasta kirjallisuutta. Minä kun olen sangen herkkä kaikelle aatehörhötykselle, onpa se minkä suuntaista tahansa. Volter Kilven onneksi en ole tavannut hänen vuoden 1918 kirjoituksiaan. Kuuluu kirjailija vaienneen 15 vuodeksi noiden jälkeen, ja ehkä syytä on ollutkin?

Mutta nyt, tällaisena syyskuun alun iltana oikein mukavaa syyskuuta kaikille ikään, sukupuoleen tai aatteeseen katsomatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s