Uunissa on muhimassa hapanjuurella nostatettu vehnäleipä.

Tässä lauantai-illan hämärätunnilla istumme puolison kanssa tässä keittiön pöydän vieressä. Alensin juuri uunin lämpötilaa.

Olin tänään jokseenkin normaalissa praktiikkani hoidossa. Aamupäivällä käänsin auton keulan torkottamaan kohti vuonna 1425 tiettävästi rakennettua keskiaikaista Pyhälle Olaville omistettua kirkkoa. Sinne saavuin ajoissa, ja varmistelin urkujen olevan kaikin puolin käyttökunnossa, sitten menin sakastiin.

Kirkon suntio on mainio heppu, kappalainen on nyt virkavapaalla. Mutta tulipa päivän toimituksen toimittamaan työyhteisön suosikkipastorini, lapsiperheen äiti. Hänen kanssaan on kovin mukava tehdä töitä, joskaan muissakaan ei vikaa ole. Hän vain on sellainen, että ken hänet saa perheensä käännekohtien kirkollisia osioita toimittamaan, tulee kyllä kohdatuksi siten, ettei lienee parempaa kukaan toivoa saata. Hän on niin kaukana menneiden aikojen pönöttävistä rovasteista kuin vain pääsee, silti sillä samalla asialla toki, ehkä jonkin verran vakuuttavammin. Tänäänkin huomioi hän lapset aivan erityisesti, jakoi pienten lasten vanhempien kanssa kokemuksia lapsiarjesta, samalla kuitenkin pitäen kirkkaana johtoajatuksena toimituksen päähenkilön… Ihailen kyllä, on kerrankin papin ammattiin päätynyt hyvä henkilö siihen hommaan.

Iltapäivällä siirryimme suntiota lukuun ottamatta samalla tiimillä vuonna 1624 rakennettuun kivikirkkoon, jossa oli häät. Paikalle oli hankittu muusikoita monenlaisia, minun ei tarvinnut muuta kuin yksi virsi säestää. Tilaisuudessa näin ensimmäisen kerran kirkossa kasvomaskein varustautuneita vieraita. Semmoista se on korona- aikana.

Uunista tulee leivän tuoksu, vehnä- graham- ruisleipä alkanee olla piakkoin valmista. Sauna on lämpenemässä, että kyllä tämä lauantai-illan idyllin on ihan riittävän täydellinen. Leivässä on noin 10% täysjyvävehnää eli grahamia, ehkä 15% ruista ja loput nisua, vehnää. Viikoittain meillä tehdään 2 ruisleipää ja yksi vehnäleipä, eikä kaupasta tarvitse hiivalla kohotettua tuoda. Tällainen leipä on halpaa ja helppoa tehdä, sähköuunilla ihan pärjää.

Taidanpa kohta leikata maistiaispalan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Äijä paistaa vehnäleipää ja tuumii erinäisiä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s