Pääsin sitten tänä aamuna siihen pisteeseen, että luin viimeiset rivit Volter Kilven (1874-1939) pääteoksena pidetystä Alastalon salissa – romaanista. Äitini ehti juuri ja juuri syntyä Kilven elinaikana, isäni on ollut jo viisivuotias hänen poistuttuaan tästä elämästä.

Havaitsen tässä tuumivani, että elämän valtoin aallokko noissa lukemattoman monissa riveissä velloo. Monesti olen mielinyt kirjaan tarttua, vaan olen empinyt. Kykenenkö? On sanottu, että kirja on vaikea luettava, jaaritteleva. Kun jotain piippuakin valitaan kymmensivutolkulla. Kalle Päätalo kirjoitti joulupukin käynnistä kai kolmekymmentä sivua. Lisäksi olen jo aiemmin tullut tietämään, että tajunnanvirtaa on valtaosa tästä kirjasta, siis surrealismia tai jotain sellaista.

Mutta nyt kuluneena suvena asia alkoi saada vissempää fasuunaa meikäläisen päässä, kun erään kirjakaupan nettisivuilta klikkasin kaksi kertaa: Volter Kilven Alastalon sallissa ja Kirkolle e-kirjana. Minulla on laadukas tabletti, josta luen töissä ollessani nuotit, minkätähden en lukisi kirjojakin! Toki myönnän jyrkästi, että paperikirja on paperikirja, mutta tällä e-kirjakokemuksella voin vakuuttaa, että kyllä se tulee teksti niinkin luetuksi.

Niin, ja aloitin kirjan ensiksi projekti Lönnrotin nettisivuilta, joista sai ladattua kirjan tekstimuotoisena. Mutta kyllä se kököltä tuntui. Nettikirjakaupan sovellukseen sentään sai laitetua kirjanmerkin ihan kuin oikeaankin kirjaan.

En käy sen tarkemmin selittämään kirjaa tai muutakaan, minua moninkymmenin tai moninsadoin kerroin fiksummat ovat analyysinsä kirjoittaneet ja julkaisseet. Sen sanon näin tällaisen maalaiskorpilukkarin näkökulmasta, että nautinnollista luettavaa se oli, vaikka virkkeet olivat välillä tolkuttoman pitkiä. Niin pitkiä, ettei niitä pystynyt ääneen lukemaan sormin laskettavilla hengenvedoilla!

Huomaan itse blogeissani ja jopa julkaistuissa (julkaisemissani) teksteissä harjoittaneeni kilpimäistä ihmisen kallon sisään sukeltamista. Myönnän jyrkästi olevani silkka amatööri ja aloittelija Kilven kalloonsukeltamisiin verrattuna. Mutta minunpa kirjojani ei ole kukaan muu kuin minä itse palvelukustantamon kautta kustantanut…

Mutta nytpä minä kehotan arvoisia lukijoitani (montakos teitä on…), jollette ole tätä Alastalon salissa teosta lukeneeksi tulleet, menemään vaikka kirjastoon, ja siellä kertomakirjallisuushyllyinin K-kirjaimen kohdalle. Torkottakaa ottava sormenne Kilven kohdalta kohti Alastalon salissa- teosta kohti, ja ottakaa rohkeasti käteenne. Sitten vain lainaamaan se, ja kokeilemaan, nappaako teksti. Ei sen ole pakko napata, me ihmisethän koemme asiat aina eri tavalla. Jos se tuntuu tympeältä, niin seuraavan kerran kirjastoon mennessä kirja mukaan, ja palautustiskille vaan.

Minä ämeriäkkylän blogituttu hikkaj:n innoittamana ja nettiversiota kymmensivuittain tankanneena päätin sen sitten e-kirjana ostaa, enkä ole ostostani hetkeäkään katunut saati kyseenalaiseksi asettanut. Muuten asuinkylänikin kirjassa mainitaan, yhdessä lauseessa. Se ei toki ole syy siihen, että kirjaa ylistän.

Se vain sattuu minun mielestäni olemaan yksi suomalaisen kirjallisuuden komeimpia teoksia.

Toinen asia on se, että olen alkanut miettiä purjehtimista. Siis siitä näkökulmasta, että entä jos ihan purjehtimalla purjehdittaisiin, kuten kuulin tänne Selkämeren rantamille tultuani tehdyn joskus ennen. Että ei nostetakaan seilejä ylös vastatuuleen koneella ajellen, vaan tosimielessä, siten, että matka tehdään purjeilla? Olen moottoriveneillessäni usein katsellut purjeveneitä, jotka ajelevan koneilla näitä meidän vesiämme. Miksi eivät seilein, purjeilla? Onhan pitäjässä ollut lukuisia purjelaivoja, parkkeja, fregatteja, kaljaaseja.

Pitäisiköhän hommata seilipaatti? Opetella purjehtiminen? Jossain Rymättylän vesillä näin kauan sitten todellisia seilipaatin purjehtijoita, jotka tosiaan luovivat tuulta vasten. Onko nämä meidän vedet mahdottomia, vai onko täällä muuten koneella ajajia? Olen tuossa pääväylällä ainakin nähnyt sivumyötäisessä pääpurjeella ja fokalla menijöitä, ja se näytti hienolta. Mahtaa olla hienoa matkustaa merellä, kun purjeet tuulen voimalla kuljettavat venettä?

Yksi kommentti artikkeliin ”Lukunautinto se oli!

  1. äej

    onnitteluni! Olet tullut siihen ikään (menasin sanoa miehen, muttei silleen voi nykyään sanoa, pah!), jotta maltat. Sitähän Kilpi-kirjoitukset vaativat.
    Seuraavaksi vielä Kirkolle, ja sitten voitkin ottaa Laxnessin Pitäjäkertomus, jossa leipäpaistuu kuuman lähteen hiekassa ja kirkonkello katoaa …

    Neuvon – pyh, paraskin tienviitta!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s